Tukea ja turvaa

Jos sulhasta ei lasketa on kaaso varmasti monille morsiamille hääpäivän tärkeimpiä ihmisiä. Suurinpiirtein ensimmäinen asia, jonka tein kosimisen jälkeen oli se, että soitin yhdelle parhaimmista ystävistäni ja soperrettuani ensin ulos sen, että olimme menneet kihloihin, pyysin häntä kaasokseni. Ja suostuihan hän.

Mihin sitä kaasoa nyt sitten tarvitaan? Ihan ensimmäinen syy on se, että tarvitsen jonkun, joka pitää minut järjissäni aamupäivän ennen vihkimistä, tähän kaasoni, kutsutaan häntä tästä lähtien vaikka J:ksi, soveltuu mitä parhaimmin. Meillä tulee (ainakin toivottavasti) olemaan aika low maintenance häät, jolloin esim. siivous ja pöytienlaittoapuun ei kaason ja bestmanien voimia tarvitse käyttää. Toivonkin omalta kaasoltani lähinnä hänen läsnäoloaan, kun valmistaudumme juhlaan. Tietty myös sinne vessaan pitää sen mekon kanssa päästä ja sulhasen en luottaisi sanovan, jos huulipunaa tarvitsee korjata ja koska uhkarohkeasti haluaisimme kuvata talvella ainkin vähän myös ulkona, niin varmaan se toppatakin pitäminen kuvausten aika kuuluu myös tähän :)

Kuva: stylemepretty

Olen tavannut J:n jo ensimmäisenä opiskelupäivänäni ja olemme olleet ystäviä aikalailla siitä asti. Ehdimme myös yhdessä välissä asua kimppakämpässä hetken, mutta trust me ei ole parempaa tapaa saada aikaan riitoja ystävänsä kanssa (en ole mikään ihan helpoin asuinkumppani), kuin asua yhdessä. Onneksi muutimme erillemme viimetipassa ;) Vuosia kului ja nyt olemme molemmat menossa naimisiin vain reilun puolen vuoden aikavälillä toisistamme. On kyllä kiva, että voi höpöttää jollekin omia suunnitelmia ja sitten taas on toisaalta ihan mielettömän kiva kuunnella ja pohtia toisen suunnitelmien etenemistä ja toisaalta olla myös ihan konkreettisesti osa myös hänen suunnitelmiaan.