keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Sulhasen seurue

Sulhasella on kaksi bestmania. Molempiin herroihin, bestman S ja bestman M, mies on tutustunut  jo opiskelujensa alkuaikoina ja myös minä olen tutustunut heihin hyvin jo aikoinaan, hyvä valinta siis sanoisin ;)

Meillä kun ei ole muutenkaan tarvetta vaatia morsiusseurueelta kummempaa panosta järjestelyihin, kun ravintola hoitaa niin ison osan, niin myöskään bestmanien harteille ei nyt ole varmaan putoamassa kovin kummoisia hommia. Yksi isompi homma on kuitenkin tarkoitus antaa toiselle bestmaneista, nimittäin seremoniamestarin hommat. Bestman M on luonnostaan kovin suulas ja siksi häneltä luonnistuukin varmasti vieraslaumalle vessojen sijainnin ja ohjelman kulun selventäminen eli ihan perus sirkustirehtöörin hommia. Ehdottaessani tällaista hänelle, ilmoitti hän tarvittaessa kesyttävänsä leijonia. Tarkoittiko sitten minua, sulhasta tai jotain muuta, niin kuulostaa siltä, että homma on hallussa.




Kuvat: theweddingpickle.com

tiistai 28. helmikuuta 2012

Pukusovituksia

Kävin eilen sovittelemassa pukuja Helsingin Seremoniassa ja makutuomariksi lähti mukaan äitini. Koska tiedän A linjaisten pukujen jo sopivan minulle, halusin kokeilla myös vähän muun mallisia pukuja, jotta voin sitten olla varma valinnoistani. Sovitin Seremoniassa kolmea pukua, jotka jäivät erityisesti mieleen ja sitten uudelleen vielä jo kertaalleen Stockalla kokeiltua  W1:n Toscanaa. Niin Seremoniassa kuin Stockallakin on ollut oikein hyvä palvelu, joten siitä ei ole muuta sanottavaa, kuin että kiva oli käydä sovittamassa pukuja kummassakin paikassa.

Aloitettiin taas a-linjaisilla. Kaunis, mutta ah aivan liian kallis oli Pronoviaksen Pergola. Se pelkkä helman lyhennyskin olisi maksanut 300 euroa ja puku itsessään oli n. 1900 euroa eli eipä sitä, mutta kaunishan se oli :)

Kuva: seremonia

Maggie Sotteron Beatrice oli kokeilussa erityisesti lempeän merenneitomallinsa vuoksi ja se istuikin kuin hansikas. Beatricessa (kuvat Seremonian sivuilta) oli kuitenkin minun makuuni liikaa kimaltavia koristeita. Malli oli upea, mutta eihän sekään ilmainen olisi ollut...




Tämän jälkeen palattiin sitten taas takaisin a-linjaisiin ja ah, sieltähän löytyi toinenkin aarre. Kuva ei tee tälle Affinity Bridalin puvulle lainkaan oikeutta, mutta se oli todella kaunis. Ei ehkä Toscanan voittaja, mutta kaunis. Olen sen verran ihastunut sydänpäänteihin, että suora yläosa ei sytyttänyt ja vyötäröllä olevan soljen poistaisin, mutta se yläosan helmikristallikirjailut! Tämän hinta oli 1200, joten se nyt jotenkin olisi vielä ollut mahdollinenkin. Mutta tällä hetkellä ykkössijaa pitää kuitenkin edelleen Toscana :)


Kuva: Affinity Bridal


Kuva: Seremonia

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

One Lovely Blog

Sain tämän tunnustuksen ensin ihanaisen Wedding Rouletten bloggaajalta Kristalta ja sitten myös uudehkolta bloggaajalta Lilyltä, joten päätimpä sitten raapustaa vastaukset kuitenkin :)



Tehtävänä on:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle. (ja koska olen todella laiska laitoin kaikkien muiden tavoin vain viidelle bloggaajalle)

Ja sitten niihin faktoihin, lyhyestä virsi kaunis:
1.  Olen 157 ja puoli senttiä pitkä
2.  Olen jossain määrin (eli ihan täysin) hurahtanut Minna Parikan kenkiin (omistan niitä jo kolmet...)
3.  Kokkaus on minulle jossain määrin enemmän harrastus kuin pakollinen ruokahuoltotehtävä
4.  Pelkäään hämähäkkejä siinä määrin, että jo pelkän kuvan näkeminen saa minut hätkähtämään
5.  Valmistuin diplomi-insinööriksi viime vuonna
6.   Rakastan romanttisia juttuja, mutta silti se olen aina minä, joka tuppaa unohtamaan tärkeät               päivämäärät
7.  New York on lempikaupunkini maailmassa jo yhden käyntikerran perusteella ja toivoisin voivani joskus asua siellä
Niin ja siis koska mulla ei ole hajuakaan ketkä kaikki ovat jos tämän saaneet ja käytännössä kaikki seuraamani blogit on melkein mainittu niin heitin tähän nyt random listan

perjantai 24. helmikuuta 2012

Meikkijuttuja

Tiedän jo aika varmasti millainen meikkini tulee häissä olemaan, sillä sen johtotähti ovat punaiset huulet. Koska huulissa tulee siis riittämään väriä, loppu meikistä pidetään simppelinä. Hyvä pohja, irtoripsitupsuja silmiin, lähinnä vain pohjustetut silmät vaaleilla varjostuksilla, ohut rajaus ylhäälle ja kevyt raikas poskipuna ja that's it. Saatoittekin tästä jo varmaan päätellä, että voisin tehdä meikkini myös itse. En ole ihan kädetön meikkaaja ja vastaavaa meikkiä on tullut kokeiltua juhlissa, joten tiedän ainakin sen olevan minun näköiseni.

Ajattelin näyttää hääpäivänä vähemmän surulliselta kuin ylimmän kuvan morsian ja ei minulla nyt ihan noin paljon (siis edes lähelle) niitä pisamia ole, mutta you get the idea :) Alla sitten vielä muita ihania punaisten huulien meikki-inspiskuvia.

Kuva: pocketfulofdreams

Kuva: weheartit

Kuva: rocknrollbride

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Hääleikit

Minulla ei ole koskaan henkilökohtaisesti ollut mitään hääleikkejä vastaan, vastustan vain niiden käyttöä tarkoituksena aiheuttaa noloutta morsiusparissa tai vieraissa. Leikit sinänsä voivat olla mahtava osa iltaa ja minusta niiden seuraaminen on yleensä ollut todella hauskaa. Emme ole vielä pohtineet leikkejä pahemmin, sillä emme edes ole varmoja mahtuvatko ne ohjelmaamme puheita on kuitenkin tulossa jonkin verran ja epäilemme teekkaripainoitteisen seurueemme keksivän kyllä jotain epäilyttävää juhliin jokatapauksessa ;) Ainut "leikki" jonka kuitenkin ehdottomasti juhliin haluaisin on morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto. Minusta se nyt vaan on aina ollut ihana osa häitä, niin se tulee ja sen varalta sulhasella ja minulla on suunnitteilla myös ehkä pienoinen yllätys ;) 


Kuva: Oka Morikawa


Mutta sitten niitä muita mahdollisia leikkejä: Perinteisistä perinteisin on kenties morsiamenryöstö. Tästä en ole itse nähnyt muita kuin tämän perinteisen version, mutta kuulemma ryöstää voi yhtä hyvin sulhasen, anopit tai boolimaljan. Mikä nyt sitten tuntuu järjestäjistä hauskimmalta. Minun todistamissani ryöstöissä sulhasen on pitänyt tehdä jotain hänelle sopivaa saadakseen morsiamensa takaisin. Musikaalisista musikaalisin sulhanen pistettiin tekemään biisi mandoliinilla ja sitten taas hiukan tuppisuisemmalle sulholle olen kuullut esimerkiksi jostain legokasaus tehtävästä. Tärkeintähän on se, että myös sulhasella olisi hauskaa. Morsianta ei myöskään saa ryöstää vain nurkan taakse nauramaan vaan on tietysti suotavaa, että ryöstetylle tarjoillaan vaikkapa kuohuviiniä ;) Olen kuullut, että joskus vierailta on pitänyt kerätä rahaa morsiamen takaisin saamiseksi ja siinä menee minulla raja, siis ei todellakaan!  No talvella nuo ryöstöjutut tietysti ehkä ovat vähän rajoittavia, kun ulos lähteminen ei ole ihan niin simppeliä kuin kesäisin.


Kuva: Janne Miettinen


Toinen useammin näkemäni leikki on ns. kenkäleikki, jossa morsiamen ja sulhasen kengät merkkaavat vastauksia. Olen nähnyt version jossa morsiamelta ja sulhaselta kysyttiin kysymyksiä ja heidän piti kertoa kengillä onko vastaus kysymykseen morsian vai sulhanen. Mutta mielestäni vieläkin hauskempi versio oli kenkäleikki anopeille. Anopeilta kysyttiin kysymyksiä, jotka liityivät morsiuspariin esim. kummalla on enemmän kenkiä tai kumpi on kolaroinut autolla ainakin kerran. Tässä myös vieraat saattavat oppia parista jotain, mitä eivät vielä tienneet. Jos anopit ovat humoristista sorttia niin tämä versio on ehdottomasti hauskempaa katsottavaa, kuin usein morsiusparille esitetyt kysymykset, joiden on usein vähän inhottavasti tarkoitus nolostuttaa pari. 

Mites teillä muilla, ei mitään leikkejä vai odotatteko jännityksellä mitä juhlissa tapahtuu?

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kutsut kirjoituskoneella

Näitä kutsujuttuja on pohdittu sulhasen kanssa jo enemmänkin. Jos haluamme paksua kivaa paperia ja painatuksen niin paperituotebudjetti varmaan vähintään nelinkertaistuisi, jos aikoisimme painattaa kaiken. Toisaalta tykkäisin edelleen myös sellaisista kutsuista missä olisi kuva. Sulhanen huokaisi yhden pohdinta session yhteydessä, että mitä jos ne tehtäisiin kirjoituskoneella. Aivan aluksi kauhistuin työmäärää, mutta sitten... Kirjoituskone kun "hakkaa" kirjaimet paikalleen saisi sillä tiettyä kolmiuloitteisuutta tekstiin, vähän niinkuin kohopainatuksessa.

Mutta onko idea nyt ihan kahjo? Siis helou, kuinka paljon menisi aikaa tehdä 100 pöytäohjelmaa, 100 kirkko-ohjelmaa, 55 kutsukorttia ja 55 kiitoskorttia käsin... Toisaalta, siis nehän varmaan näyttäis ihan tosi hienoilta ja vähän erikoisilta, hyvällä tavalla. Täytyypi nyt pohtia tätä ideaa, sillä tunteja tietty palais ihan järkysti, mutta idea on kyllä miettimisen arvoinen.

Kuva: weddingbee

maanantai 20. helmikuuta 2012

Vähän erikoisempia hääkuvia

Hääpotrettien ei ainakaan kaikkien tarvitse olla perinteisiä vaan on sallittua pitää myös hauskaa. Emme ole sulhasen kanssa vielä pohtineet aihetta laisinkaan, mutta kun törmäsin näihin kuviin, en vaan voinut olla jakamatta niitä :) Koska olen myös ratsastaja niin olen joskus haaveillut ylemmän kuvan tyyppisestä hääkuvasta, mutta no joo, en ehkä laittaisi sulhastani ratsaille. Se ei välttämättä päättyisi hyvin... Alemman kuvan hassuttelu ei ehkä ole tyyliäni, mutta kuva on ihana <3

Kuva: thecharitywedding

Kuva: loveandlavender

perjantai 17. helmikuuta 2012

Jatkot, ei jatkoja, jatkot, ei jatkoja...

Nykyään aika monissa häissä näkee, että jos juhlapaikalta pitää poistua suhteellisen ajoissa niin morsiuspari on järkännyt vierailleen jatkot, joihin joskus myös morsiuspari osallistuu. Ja siis kaikkihan haluavat, että vierailla olisi heidän bileissään hauskaa ja se hauska ei saa loppua kesken :) Olen ollut monentyyppisissä häissä niin jatkoilla kuin ilman ja kaikissa on ollut todella hauskaa ja ei kyllä yhdissäkään ole tuntunut siltä kuin juhlat olisivat loppuneet kesken.

Häät joissa ei ollut jatkoja pidettiin Suomenlinnassa, josta piti poistua noin klo 12, sillä yhden jälkeen mestasta ei todellakaan päässyt enää pois ja hääseurueen piti kuljettaa myös omat kamansa pois viimeistään viimeisellä lautalla. Nämä pippalot alkoivat 4 kieppeillä ja en todellakaan olisikaan jaksanut enää lähteä jatkoille. Vierailla oli toki mahdollisuus hakeutua omatoimijatkoille, mutta en sitten tiedä kuinka moni loppujenlopuksi tähän päätyi.


Kuva: hatunotblog

Olen ollut kahdenlaisissa häissä joissa on ollut baarijatkot. Toisessa tapauksessa bilettäjämorsiuspari saapui myös itse jatkoille ja olivat itseasiassa bilettämässä pidempään kuin suurin osa vieraista. Mahtava meininki, mutta se mitä tällöin jää tietysti uupumaan on perinteinen morsiuparin lähtö hääyön viettoon. Itse kovasti haluaisin tällaisen hetken, jota edeltäisivät sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto, jotka jotenkin luonnollisesti lopettaisivat bileet antaen ikäänkuin luvan myös vieraille lähteä. Tämä oli yhdistetty yksissä baarijatkohäissä siten, että morsiuspari lähti noin. klo 23 illalla hääyön viettoon ja vieraista halukkaat paimennettiin jatkoille. Myös näillä jatkoilla oli tosi kivaa ja minusta hääparin lähtö oli jotenkin tosi ainutlaatuinen hetki.  Meidän häät tulevat melko todennäköisesti olemaan melko iltapainoitteiset alkaen  noin viiden aikaan ja pilkku tulee juhlapaikassa 1:30, joten alunperin ajattelimme, että emme aio järjestää jatkoja pitäen niitä melko turhana kulueränä.


Kuva: pocketfulofdreams

Baarijatkot on tottakai helppo vaihtoehto kaikille, koska silloin ei tarvitse järkkäillä etukäteen varsinaisesti jatkojen eteen mitään. Yksivaihtoehto on järkätä jatkopaikaksi esimerkiksi joku muu paikka johon saisi myös tuoda omat alkomahoolit. Tällaisessa ratkaisussa riskeinä on tietystti se, että paikkaan on nähty turhaan aikaa ja vaivaa, jos jatkoillelähtijöitä ei paljon olisikaan. Vaikeita juttuja, toisaalta sitä harmittaisi ihan hirveästi, jos tuntuisi siltä, että juhlat loppuvat kesken ja toisaalta sitä sitten miettii, että olisiko se sen kaiken vaivanäön arvoinen varsinkin, jos virallisille jatkoille ei olisikaan lähtijöitä ja jengi hajaantuisi erisuuntiin nukkumaan ja mahdollisesti lähemmäs majapaikkojaan. Jos bilepaikka ei nimittäin ole aivan ihmisten kulkureittien varrella on vähänkin väsähtäneellä ihmisellä taipumus hakeutua kuitenkin nukkumaan, tai näin minulle ainakin tuppaa käymään :)



Mites Teillä muilla, onko tulossa jatkoja ja jos on niin minkälaisia?

torstai 16. helmikuuta 2012

Talvista tunnelmaa

Tämä vihkipari on aivan ihastuttava :) Juuri tällaista tunnelmaa sitä haluaisi omiinkin kuviin! Ja tuo morsiamen puku on myös ihana.



Kuvat: boho-weddings.com

tiistai 14. helmikuuta 2012

Kirkkokoristelu?

Vaihtelen ajatuksia häistä äitini kanssa aina välillä ja yksi hassu juttu tuli ilmi, kun puhelimme kukkiin menevistä rahasummista. Selitin siinä, että mehän voidaan tästä kukkashowsta päästä vielä halvallakin, kun valitsee edulliset kukat ja pöytäkukkien kustannus ei tule kukkabudjetista. Eli tarvitsee vaan kimpun ja vieheet. Äitini sitten tempaisi: "Entäs ne kirkon kukat?". Siis what?!?! Pitääkö sitä  kirkkoakin muka koristella, siellä ollaan ehkä häthätäseen vartti?

No ei tietty tartte, jos ei tahdo ja musta se nyt vaan on aikalailla rahan heittämistä kaivoon, mutta siitä huolimatta onhan ne koristukset usein ihania! Kirkko on silloin enemmän mietitty osa teemaa tai muuta yleistunnelmaa. Miten olis vaikka Katen ja Williamin häissä nähdyt puut tai sitten kynttilärivi reunustamassa käytävää? Olisi varmasti todella kaunista, mutta ei nyt meille ehkä kuitenkaan.Ei vaan jaksa eikä viitsi... Siitä huolimatta alla olevat versiot seremoniapaikan koristeluista ovat kyllä ihania!


Kuva: StyleMePretty

maanantai 13. helmikuuta 2012

Hääpukuja

Kaivelin arkistoista lisää kuvia ihanista hääpuvuista. Joukossa on muunmuassa kaksi ehdotonta suosikkiani: W1:n Toscana ja Trebol. Toscana on aivan mielettömän kaunis, juuri sitä mihin hääpuvuissa olen ihastunut. Kävin itseasiassa kokeilemassa sitä Stockmannilla ja no se voisi hyvin ollakin THE puku (en olisi halunnut ottaa sitä pois päältä ja äiti melkein vetisteli, jopa isä meni hiljaiseksi kuvan nähtyään). Kertoilen sovituksesta sitten joku toinen kerta. Toscana on Stockalla 900 euroa, eli itseasiassa hyvinkin kustannustehokas ratkaisu.

Kuva: whiteone
Trebol taasen kiinnostaa ainakin kuvan perusteella hiukana ylempänä sijaitsevan vyötärölinjan takia ja vyötärön koristekuvio on myös ihana <3 Tätä en ole kuitenkaan nähnyt morsiuspukuliikkeiden nettisivuilla, joten en tiedä onko tätä edes Suomessa myynnissä. Toki sen voi varmasti tilata, mutta en kyllä sovittamatta halua tilata mitään.

Kuva: whiteone

Atelier Diagonalin puvut ovat budjettini ulkopuolella, mutta alapuolella oleva Olesa on kyllä kaunis ja sifonkinen puku liikkuu varmasti upeasti. Tämänkään saatavuudesta ei ole siis mitään hajua, mutta AD:n puvut ovat yleensä yli 1500 euroa, joten ulkona budjetista ollaan niin että kolisee.



Oletteko muuten huomanneet, että hääpukujen promokuvat ovat ihan törkeän photoshopattuja? Siis come on, ei kenenkään iho näytä muovilta?!?

lauantai 11. helmikuuta 2012

Diamonds are the girls best friend

Tiesin heti jo kihlautuessamme, että kihlasormukseksi haluan aivan pelkistetyn valkokultaisen leveähkön sormuksen ja sitten vihkisormuksessa pitää olla timantteja.  Olen surffaillut eri sormusvalmistajien sivuilla ja mm. Sandberg valmistaa erittäin kauniita sormuksia. Koska en sinänsä halua mitään kovin erikoista, en teettämistä oikeastaan ole edes miettinyt vaihtoehdoksi. Sinänsä olen valmis sormukseen panostamaan, sillä sehän tulee kuitenkin olemaan sormessa, joka päivä joten olisi toki suotavaa, että se miellyttää omaa silmää. 1500 on aikalailla budjetin maksimi, joten sen hintaista tai toki halvempaa sormusta etsitään. Selvää kuitenkin on, että jos haluan viisi timanttia niin eihän se nyt ihan ilmaiseksi tule ;)


Kuva: StyleMePretty



En ole koskaan lämmennyt yksikivisille sormuksille, sillä jos timantti on isompi se nousee sen verran ylös sormen pinnasta, että minusta se vaan tuntuisi epäkätevältä. Eli rivisormus it is. Ideana siis 5 timanttia rivissä, kruunuistutuksella siten että timantit eivät varsinaisesti nousisi paljoakaan flakkaa ylemmäs.

Kuvan sormus on Sandbergin Tähtisumu T-9-5W, joka on  aivan liian kallis eli yli kaksituhatta melkein kolmetuhatta euroa, kun budjeti on noin 1500. Yritän tässä nyt sitten vähitellen kierrellä kultasepänliikkeita ja katsella mistä vastaavan tyyppisen sormuksen saisi parhaimpaan hintaan, Sandberg sen ei välttämättä tarvitse olla, mutta heillä on ainakin saatavilla oikean muotoiset flakat kihlaani verrattuna.


Kuva: Sandberg

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tukea ja turvaa

Jos sulhasta ei lasketa on kaaso varmasti monille morsiamille hääpäivän tärkeimpiä ihmisiä. Suurinpiirtein ensimmäinen asia, jonka tein kosimisen jälkeen oli se, että soitin yhdelle parhaimmista ystävistäni ja soperrettuani ensin ulos sen, että olimme menneet kihloihin, pyysin häntä kaasokseni. Ja suostuihan hän.

Mihin sitä kaasoa nyt sitten tarvitaan? Ihan ensimmäinen syy on se, että tarvitsen jonkun, joka pitää minut järjissäni aamupäivän ennen vihkimistä, tähän kaasoni, kutsutaan häntä tästä lähtien vaikka J:ksi, soveltuu mitä parhaimmin. Meillä tulee (ainakin toivottavasti) olemaan aika low maintenance häät, jolloin esim. siivous ja pöytienlaittoapuun ei kaason ja bestmanien voimia tarvitse käyttää. Toivonkin omalta kaasoltani lähinnä hänen läsnäoloaan, kun valmistaudumme juhlaan. Tietty myös sinne vessaan pitää sen mekon kanssa päästä ja sulhasen en luottaisi sanovan, jos huulipunaa tarvitsee korjata ja koska uhkarohkeasti haluaisimme kuvata talvella ainkin vähän myös ulkona, niin varmaan se toppatakin pitäminen kuvausten aika kuuluu myös tähän :)


Kuva: stylemepretty


Olen tavannut J:n jo ensimmäisenä opiskelupäivänäni ja olemme olleet ystäviä aikalailla siitä asti. Ehdimme myös yhdessä välissä asua kimppakämpässä hetken, mutta trust me ei ole parempaa tapaa saada aikaan riitoja ystävänsä kanssa (en ole mikään ihan helpoin asuinkumppani), kuin asua yhdessä. Onneksi muutimme erillemme viimetipassa ;) Vuosia kului ja nyt olemme molemmat menossa naimisiin vain reilun puolen vuoden aikavälillä toisistamme. On kyllä kiva, että voi höpöttää jollekin omia suunnitelmia ja sitten taas on toisaalta ihan mielettömän kiva kuunnella ja pohtia toisen suunnitelmien etenemistä ja toisaalta olla myös ihan konkreettisesti osa myös hänen suunnitelmiaan.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

There is no such thing as a free lunch

Juupajuu, kuten kaikki kanssa morsiot ja muutkin tietävät, niin tässä maailmassa ei mikään ole todella ilmaista. Ja jos siihen kategoriaan jotain lukeutuu, niin häät eivät ainakaan pääse edes lähelle. Aiheesta on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin  on tallaajaakin ja siksi painotankin heti aluksi, että tärkeintä ei koskaan ole (tai ei ainakaan saisi olla) se onko rahaa käytettävissä "paljon" tai "vähän" vaan se, että kukin pariskunta saa rahallaan sen mitä sillä haluaa saada. Ihmiset "arvottavat" häihin liittyviä asioita niin eritavoin ja kaikki versiot ovat yhtä oikeita.

Kuva: Weheartit

Paasaamisen jälkeen sitten itse asiaan eli budjetti. Meillä alkuperäinen suunnitelma oli 10 000 euroa. Tässä vaiheessa haukoin jo itsekin henkeä, mutta vaikka kuinka laskin niin siihen se suurinpiirtein putosi. Tällä hetkellä budjettia on kasvatettu jo melkein 13 000 euroon ja se ei edelleenkään sisällä aivan kaikkia häihin liittyviä asioita. Muun muassa häämatkaa ja vihkisormusta ei ole budjettiin sisällytetty. Budjettia pyörittelen excelissä, joka laskee jatkuvasti muunmuassa ruuan ja juomien hintaa ottaen arvonsa kutsuttavien listasta (mistä tunnet sä insinöörin, damdam dam...).

Tällä hetkellä budjetin kustannuserät näyttävät tältä:


Illallinen 5050
Juoma 3000
Puku 1000
Kampaus 120
Sälää 150
Kuljetus 300
Askartelu 300
Kukat 150
Kuvaus 300
Bändi 1500
(Yöpala 707)

Tässä vaiheessa varmaan kannattaa kertoa, että melko alusta-asti oli selvää, että haemme paikkaa, joka olisi meille mahdollisimman vaivaton eli ravintolaa ja tämä tietenkin nostaa automaattisesti kustannuksia huomattavasti. Toisaalta, meidän ei todennäköisesti tarvitse juurikaan tehdä hääpaikan valmistelujen eteen mitään, sillä kattaukset ja pöytäkortit ja kukat sun muut ravintola hoitaa itse paikoilleen. Käydessämme Aliassa tuli selväksi, että homma toimii aikalailla mite halutaan ja jos nyt ei ihan älyttömiä systeemejä meinaa pöytiin väkertää, niin laittavat kyllä sitten paikoilleen kattauksen kanssa. Pelkästään siis illalliseen ja juomiin tulee menemään noin. 8000 euroa, joten aika iso osa budjetista on jo siinä. Yöpala on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta varmuudenvaraksi sekin on mukaan laskettu.

Askarteluun on varattu 300 euroa ja tämän kustannuserän on tarkoitus kattaa kutsut, kiitoskortit, menukortit, paikkakortit ja mahdolliset kirkko-ohjelmat. Olen nyt jo aika saletti siitä, että tämä on alustavasti liian pieni budjettierä, joten katsotaan nyt mitä sille tehdään. Kukista kertoilinkin jo hiukan kukkapostauksessa ja niistä sinänsä olen valmis tinkimään sillä budjettivaihtoehto neilikka kävisi minulle oikein hyvin. Kuvauksen hinta on ihan arvio, ei mitään hajua paljonko kyseinen tuttu siitä haluaa :) Bändi on meille tärkeä ja olemmekin varautuneet, että siihen voi mennä jopa 1500 euroa. Kuljetuksia tarvitaan kirkolta juhlapaikalle, mutta mitään iltakuljetusta emme ole suunnitelleet järjestävämme, joten 300 euroa voisi olla hyvinkin realistinen arvio.

Minun pukuni hinta on suurin kysymysmerkki, haluaisin selvitä alle tonnilla korjauksineen kaikkineen, mutta hääpuvut tuntuvat olevan tuskattuttavan kalliita ja tunnetusti minulla on kallis maku. No itseasiassa tähän mennessä katsastamani puvut ovat olleet alle tonnin, mutta korjauksiin pitää varmaan parisataa laskea kuitenkin mukaan. Kenkiä en tarvitse (omat rakkaat Minna Parikan punaiset Tracyt tulevat toimittamaan tätä virkaa) ja talven viimaa vastaan minulla on perintöturkki, jota juuri muokattiin minulle sopivaksi. Jotain vanhaa siis hoidossa!

Budjetti tulee varmaan tarkentumaan tässä ajan myötä kun saadaan oikeita tarjouksia asioista, mutta tuo puvun hinta jännittää edelleen. Tähän mennessä käytetyissä ei ole ainakaan kävellyt sitä omaa vastaan :)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Minulla on aikalailla samanväriset hiukset ja iho kuin kuvakollaasin punatukkaisella tytöllä ja vaalean ihon lisäksi kesällä lisääntyvät pisamat ovat jossain määrin näkyvissä myös talvella. Olen päätynyt kuitenkin siihen, että haluan hiukseni hääpäivänä kiinni. Sille on muutama melko perustavanlaatuinen syy: vähänkään kostealle/tuulisella ilmalla kaikki kiharrukset katoavat hiuksistani ennenpitkää ja olen jo monissa vuosijuhlissa kokeillut erityyppisiä kiinni olevia kampauksia ja ne nyt vaan kertakaikkiaan ovat minulla hyvännäköisiä :) Olen laskeskellut, että kampaukseen menisi 120 euroa (sis. koekampauksen) ja sitten voisin ehkä laittaa myös vähän rahaa johonkin hiuskoristeeseen.

Kuvakollaasissa vähän ihanan tyylisiä hiuskuvia. Oikean reunan keskimmäinen kuvan morsiamen hiukset on ihanan elegantit, tuollainen strassipanta koristeena voisi myös olla todella kiva, toisaalta myös ylävasemman kuvan muhkea hiuskoriste olisi aivan upea. Oikean yläkulman kuvan suuri pallonuttura olisi söpö, mutta ehkä kuitenkin liian "hello, I have two heads" ja pienempänä muistuttaa liikaa tavallista balettinutturaa. Oikea alakuva tuli kollaasiin mukaan oikeastaan vain siksi, että kuva oli mielestäni kaunis valmistautumiskuva, eikä tuo valkoinen hiuskoristekaan hullumman näköinen ole :)

Kuva: Stylemepretty


Kaikista eniten pidän hyvin yksinkertaisista kampauksista esimerkiksi muhkea (minulla muhkeus tosin vaatinee ainakin valkin nutturaa tukemaan) banaaninuttura voisi olla ihana. Parhaimman muhkeusasteen ja etuhiusten asettelun olen nähnyt Eva Longorialla alla olevassa kuvassa. Tuollaisen minä haluan, plus sitten jonkun kivan hiuskoristeen. Kuten vaikka tuon Etsyssä myynnissä olevan pannan (joka maksaa aivan järkkytävästi, n. 140 euroa). Myös alimman kuvan tyllinen hässäkkä voisi olla hauska hunnun korvike, sillä huntua minulle tuskin tulee.

Kuva: Google kuvahaku


Kuva: Etsy
Kuva: Oka Morikawa

maanantai 6. helmikuuta 2012

Flower power

Kuten jo mainitsin väripostauksessa olen haaveillut (toisin sanoen käytännössä päättänyt), että morsiuskimppuni tulee olemaan punainen. Lempikukkani on ollut jo pitkään gerbera ja minua myös kosittiin sen kukan kanssa, joten gerbera kimppu olisi toki mitä sopivin.  Kaivelin kuitenkin tietoja gerberasta hääkimppumateriaalina ja tulos oli hyvin ristiriitainen: kestää ehkä pakkasta tai sitten todella huonosti, ilmeisesti riippuen vähän miltä floristilta kysyy... 


Kuva: freewallpaperspot.com


Jokatapauksessa olinkin jo alkanut vähitellen ajautua kohti pyöreiden, simppelien ruusukimppujen lumousta. Ruusu on kestävä kukka, joka pakkasta kohdatessaan säilytää kuitenkin muotonsa ja värinsä. Ihana pyöreähkö kirkkaanpunaisista ruusuista koottu, omiin varsiin sidottuna olisi ehdottoman klassinen ja tyylikäs vaihtoehto. Mutta vaikka juhliemme budjetti (juu lupaan kertoa siitä kohtapuoliin enemmän) joissan kohdissa saa heikomman haukkomaan happea, niin kukat ovat yksi kohta jossa olisin valmis pihistämään ja esim. 15-20 ruususta sidottu kimppu ei ole enää mikään budjettivaihtoehto.


Kuva: floralverde.com


Yksi kukka, jota olen tässä viimeaikoina alkanut  myös miettiä on neilikka. Neilikka on edullinen ja tiiviisti sidottuna aivan upea ja koko kukkashowsta voisi neilikoita käyttäen selvitä alle 150 eurolla, sillä pöytäkukat tulevat ravintolan puolesta (kukat ja värin saa silti itse valita). Pyöreä kirkkaanpunaisista neilikoista koottu kimppu, yksinkertaiset neilikat morsiusseurueen rinnuksissa ja kenties miniversiot kimpusta pöytäkukkina Marthan tyyliin? 

Kuva: Weddingbee.com


Kuva: MarthaStewartWeddings

Ovatko teille kukat pihistyksen vai panostuksen kohta?

perjantai 3. helmikuuta 2012

Vuosi ennen häitä

Tämän blogin aloittaminen oli melkolailla extempore tempaus. Olin lueskellut muita hääblogeja jo hetken ja  päädyin siihen, että bloggaus on mitä parhain tapa saada asioita jäsenneltyä mukavasti esille ja tapa antaa takaisin myös sitä mitä olen muiden blogeista saanut. 

Eilen häihin tuli virallisesti tasan vuosi aikaa. Hääpäivämme tulee siis olemaan lauantai 2.2.2013. Olen potenut pientä paniikkia, että olenko nyt ihan kahjo, kun mietin näitä juttuja näin ajoissa? Tähän toki vaikuttaa, että kaasoni on menossa kesällä myös naimisiin ja hänen häitään on pohdittu jo, mikä varmaan lisää omienkin suunnitelmien tempoa, mutta silti :D Onneksi kaasoni ja (mies kyllä myös) vakuutti etten ole hullu, vaan suunnitelmallinen. Ei siis bridezilla oireita vaan luonteenomaista suunnitelmallisuutta, tällä jatketaan. Ei mulla muuta, paitsi tuo ihana kuva alhaalla :)

Kuva: weheartit