maanantai 18. maaliskuuta 2013

Meidän First Look

Puhuin silloin joskus aikaisemmin, että haluaisin toteuttaa first look- kuvauksen ja toteutettiinhan me. Aivan jäätävää säätöä saada mut ulos hotellihuoneesta ja sulho sisään ehostusta varten, ilman että vielä siinä nähtiin toisiamme :D No kaason ja bestmanien yhteistyön avulla onnistuttiin. Kuvat otettiin Klaus K:n uudessa loungessa ja kivojahan niistä tuli.

Sulhanen pelkäsi kauhesti, että ei reagoi "oikein", mutta kyllähän se reagoi. Oli se vaan niin kiva nähdä siinä kasvavassa jännityksessä se oma kulta ♥




Kaikki kuvat: Timo Idänheimo (ethän kopioi!)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Vihkiminen

Olin koko päivän oikeastaan hyvinkin zen. Mutta kun lähdettiin kävelemään kohti kirkkoa jännitys nousi aika huimaksi. Edellinen vihkiminen oli ilmeisesti menny vähän pitkäksi ja kun odoteltiin vieraiden poistumista kirkolta ehti meidänkin vieraat jo saapua paikalle eli ihan en näkemättä päässyt kirkkoon livahtamaan. Odotellessani  h-hetkeä morsiushuoneessa isäni kanssa kädet vain tärisivät. En oikeastaan edes tiedä mistä se jännitys tuli. Onneksi iskä oli rauhallinen.

Ovet avautuivat kun Walking In The Air alkoi soida ja lähdettiin iskän kanssa kävelemään kohti alttaria urkujen tahtiin. Ensimmäinen meltdown oli seurata, kun näin pitkään reissussa olleen ystäväni, jolloin jouduin katsomaan tiukasti lattiaa ja hokemaan maksalaatikkoa, jotteivat kyynelkanavat olisi ihan ryöpsähtäneet auki. Miehen tullessa vastaan isäni sanoi "Tässä nyt on minun rakas tyttäreni..." ja jotain muuta, mitä en enää edes muista, koska nieleskelin kyyneleitä koko ajan.


Alttarilla oltiin jo vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, miehen käsi omassani. En oikeastaan muista vihkimisestä paljoakaan aktiivisesti, vain tunnelmia ja tunteita. Ja se, ettei mies meinannut saada sormusta hikiseen sormeeni (miten niin kirkoissa on kylmä talvella? itsehän hikoilin kuin pieni sika...). Pappi puhui hyvän kommunikaation tärkeydestä ja siitä, että on tärkeää olla oma itsensä ja antaa toisen olla itsenäinen itsensä yhteisen elämän rinnalla.

Poistuttiin melkein juosten, kun jännitys laukesi. Poistumismusiikkina oli iloinen Marko Hakanpään Trumpettisävelmä. Jäin kiinni mattoon laahuksestani (ei tullut reikää) ja juhlapaikalle lähdettiin ihanan valkoisen tipparellun kyydissä :)




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Uusi proggis

Vaikka Valkoinen Talviunelma ei ole vielä saavuttanut päätepistettään, tulee tämä tarina varmastikin päätökseen tässä kevään aikana. Minulta on muutama kaveri kysellyt meinaanko jatkaa kirjoittamista tämän jälkeen ja meinaanhan minä... Tuota, köh, mulla itseasiassa on jo uusi blogi... Mietin pitkään mistä aiheesta haluaisin kirjoittaa, sillä täällä olen pitänyt aiheen tiukasti häihin rajattuna. Se tuntui näin blogialoittelijana turvalliselta. Kokemus (kiitos teidän lukijoiden) on ollut kuitenkin sen verran kannustava, että päätin sitten (ylläriylläri) liittyä alati kasvavaan lifestyle-bloggajien joukkoon. Uusi blogi on nimeltään White Rooms ja tulee keskittymään näin aluksi varmaan suhteellisen paljon sisustukseen ja tyyliin, ja katsotaan nyt mitä muuta mukaan eksyy :) Koska vanha nimi sähköposteineen jäi taakse häiden myötä, niin Blogger-kiemuroiden takia perustin ihan uuden tilin nimimerkillä Madam White (vaikka onhan se mun ihan oikea nimikin täällä vilahdellut), jolla löytää minut myös Pinterestistä



Tervetuloa mukaan (klikkaa vaan kuvaa), jos kiinnostaa, mutta no worries, kyllä täällä jatketaan vielä tämä tarina loppuun :)


maanantai 11. maaliskuuta 2013

My dress


Tässä se nyt on. Kyseessä oli siis Forever Yours merkin puku no# 46227, jonka ostin Stilissimasta kesällä 2012 noin seitsemän kuukautta ennen häitä. Alunperinhän haaveilin tylliunelmasta, mutta tuota pukua kokeiltuani en vain kertakaikkiaan tahtonut enää mitään muuta. Puku on erittäin vartalon myötäinen, mutta yllätyksekseni se vain kertakaikkiaan oli niin ihana, ettei minkäänlaista vartalokompleksia oikein pystynyt sen kanssa kehittämään vaikka päässäni sellaisiakin yrityksiä joskus pyöri. Aina kun puvun laittoi päälle, ei oikein voinut muuta sanoa kuin "Vau, mä näytän hyvältä!"





Alunperin ostettu puku oli minulle huomattavan iso, mutta sitä syksyllä korjausten alkaessa piennennettiin kuin taikaiskusta vaihtamalla puku pienempään. Eri kätevää sanoisin :) Pukua pienenneltiin eri suunnista kuitenkin edelleen ja rinnan yläosasta taas päästettiin. Lyhennyksessä laahukseen jätettiin kaikki pituus, mutta edestähän sitä pituutta taisi lähteä melkein parikymmentä senttiä. Taakse pistettiin vetoketjun peitoksi helminapit, ja alushametta korvaamaan ommeltiin pari kerrosta tylliä nostamaan helmaa aavistuksen merenneitomaisempaan suuntaan. All in all, puvusta kuoritui vieläkin parempi, kuin miltä se alunperin näytti ja vaikka alusvaate olikin susiruma, niin toimivahan se oli. Kaikin puolin kiitoksia Stilissiman tytöille, erityisesti Hannalle ja Heidille, mutta myös sille jonka nimeä en muista (jonka kanssa kokeiltiin kesällä niitä kaikkia alusvaateviristyksiä) :)

Ja mitä sitten? En minä tiedä! Tavallaan en tahtoisi myydä pukua lainkaan, toisaalta uuden iltapuvun suhteen minulla on jo muita suunnitelmia, laahuksen tahtoisin kuitenkin ottaa irti kastemekkoa (jos sitä vaikka joskus sellaista tarvittaisiin) varten. Toisaalta, jos en ota pukua uusiokäyttöön niin miksi säästäisin sen? Nostalgia? Missä helvetissä mä sitä edes säilyttäisin, se roikkuu edelleen pukupussissa meidän makkarissa... No sen ajan murhe, voihan se toistaiseksi roikkua siinäkin, tässä kuvassa se roikkuu kuitenkin vielä hotellihuoneessa :)


Kaikki kuvat: Timo Idänheimo (ethän kopioi!)


torstai 7. maaliskuuta 2013

Hotellimme Klaus K


Meillähän oli huone Klaus K:ssa perjantaista sunnuntaihin, jotta pystyimme valmistautumaan kirkon lähettyvillä koko päivän. Koska huoneeseen oli ostettu myös hääpaketti, kuului hommaan huoneeseen tarjoiltu iltapala ja yksi aamiainen huoneeseen toimitettuna ja skumppapullo sekä yksi ihan normi aamiainen. Valitsimme iltapalan perjantai-illalle sillä uskoimme, että Aliassa syöpöttelyn jälkeen emme kykenisi hotellilla enää kuitenkaan syömään mitään. Iltapala perjantaina oli anti-pastolautanen, joka oli ihan kiva. Parempiakin olen kyllä syönyt, joten ei jäänyt mieleen mitenkään erityisenä. Hääaamuna kävimme aamiaisella Rake-salissa, vaikka jännitys jo vähän vaivasikin, maistui aamiainen hyvin sillä se oli monipuolinen ja erittäin hyvä :) Erityisesti talon oma jugurtti ja mahtavat leivät jäi mieleen. Hääaamun huoneeseen tuotu aamiainen skumpalla oli myös erinomainen. Kahvi oli tosin unohtunut kyydistä, mutta se tuli nopeasti respaan soitettuamme.


Ihan mutkatonta ei elo Klaus K:ssa kuitenkaan ollut. Vaikka olimme sisään kirjautuessamme sanoneet valmistautuvamme hotellissa noin puoli viiteen asti, tuli siivooja koputtelemaan siinä kahdentoista-yhden kieppeillä. Eipä siinä mitään. Sanottiin, että juuri nyt on vähän huono hetki (meikkaus-kampaushässäkkä täysin kesken), voitko tulla myöhemmin. Siivoojan kanssa ei kuitenkaan ollut yhteistä kieltä, joten päätettiin soittaa vielä respaan varmistaaksemme asian. Respasta kuitenkin sanottiin, että siivoojien työvuorot loppuvat neljältä, että siivouspalvelua ei ole tarjolla tämän jälkeen. Tässä vaiheessa meinasi palaa käpy. Siis voi hyvää päivää! Meinaatteko te, että te ette sitten siivoa huonetta hääyötä varten lainkaan! Ei ole minun asiani asiakkaana, milloin siivoojien työvuorot ovat ja tämän tason hotellissa luulisi löytyvän edes jonkun verran joustavuutta hommissa.... Homma jäi sitten siihen tilaan, että respasta luvattiin yrittää hoitaa asia...



No tullessamme takaisin yöllä oli huone osittain siivottu. Sänky oli pedattu ja pyyhkeet uusittu, mutta kaikkia roskia ei oltu viety pois. Totta kai voi olla, että siivooja ei ole uskaltanut koskea kaikkeen, mutta ulkomailla jonkin verran kuitenkin reissanneena olen usein törmännyt jopa siivoojiin, jotka ovat sänkyyn jääneet alusvaatteetkin viikanneet. Ei, nyt ei ollut alusvaatteita sängyssä tai lattialla, mutta olisi ne käytetyt ja hylätyt kertakäyttösushiastiat esimerkiksi voinut pois viedä. Ehkä lähinnä minua ihmetyttää tässä tämä toiminta suhteessa Klaus K:n maineeseen, sillä asioiden hoitaminen oli vähän turhan huolimatonta tämän tason hotellille. Eikä ihan oikeasti ole asiakkaan ongelma miten hotelli on työvuorot järjestänyt!

Klaus K:sta jäi ongelmien takia vähän hämmentynyt fiilis, joten jos olisin uuden valinnan edessä, olisin kenties valinnut esimerkiksi Tornin, Glo Artin tai Fabianin, jotka sijaitsevat myös suhteellisen lähellä. Siivoushomman lisäksi ruokajuttujen aikataulutuksesta jouduttiin sopimaan useaan otteeseen, kun jostain syystä aikaisemmin hotellille soittamamme tiedot ensin puuttuivat ja sitten olivat väärin varaustiedoissamme. Joka tapauksessa Vanhaan kirkkoon nähden Klaus K on tietenkin ylivoimaisella paikalla ja se teki päivän kulusta erittäin helpon ja rennon. Klaus K:n huone oli kyllä todella kiva ja koska interiööri hotellilla on muutenkin kaunis saatiin siellä hyviä kuvia ja Bulevardilla kuvien ottaminenkin onnistui mukavan kätevästi :)




Kuvat kuten aikaisemminkin: Timo Idänheimo

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Juhlat Aliassa

Sorisorisori, että tämä taas nyt jää, kun no meillä ei ole vielä meidän potrettikuvia ja se sotkee mun aiottua postausjärjestystä (ne on luvattu tällä viikolla, joten sitten...), mutta jatketaan nyt hiukan yleisemmästä eli juhlapaikasta ja sen toimivuudesta. Näin heti alkuun todettakoon, että olimme erittäin tyytyväisiä Aliaan juhlapaikkana. Hommat toimi hienosti ja henkilökunta oli aivan mahtavaa ja se ruoka, no sen takiahan me tuonne haluttiinkin :D



Järjestelyt ennen häitä
Olimme Alian kanssa yhteyksissä jo 1,5 vuotta ennen häitä ja kävimmekin katsomassa paikkaa ennen varauksen tekemistä. Reilut puoli vuotta ennen häitä kävimme uudestaan Aliassa juttelemassa käytännönjärjestelyistä ja tämän jälkeen hommat hoidettiin sähköpostitse. Vastausta ei tarvinnut koskaan odottaa pitkään ja porukalla on siellä ihan selkeä "can do"-asenne. Päivää ennen häitä veimme lopullisen pöytäjärjestyksen ja koristeet juhlapaikalle, missä he hoitivat homman sitten lopulliseen muotoonsa.




Hääpäivä
Kun saavuimme miehen kanssa juhlapaikalle saimme heti käteen lasilliset kuohuviiniä ja ihastelimme siinä sitten paikkaa. Bändi oli sovitusti käynyt roudaamassa ja kamat vaikuttivat muutenkin olevan paikoillaan. Ainut puute joka oli se, että jostain syystä meidän (istuimme siis kahdestaan) pöydässämme ei ollut pöytäkortteja eikä paikkalappuja, vaikka meillekin sellaiset oli ja pöytä olikin suorassa linjassa eikä vinottain. Kysymyksessä oli nyt kuitenkin niin pikku jutut, että ei jaksettu niiden perään alkaa kyselemään, hassua vain ja tietysti meidän pöytä ei sitten ollut ihan niin viimeistelty lookiltaan, mutta as I said.. aivan sama :D

Tarjoilu pelasi aivan älyttömän hyvin ja ilmeisesti santsikierroksiakin ehti hakea. Tähän on hirveän vaikea ottaa kantaa, kun oli kaikkialla ensimmäisenä... Laitan ruuasta vielä ihan omankin postauksen :) Bändi ja kuvaaja ruokailivat myös paikanpäällä ja koska en ole tästä mitään kuullut niin ilmeisesti homma hoitui ilman ongelmia. Palvelusta ei vaan voi sanoa muuta kuin, että homma on kohdillaan kun emme käytännössä heidän läsnäoloaan huomanneet :) Kiitos siis Alian ihanalle henkilökunnalle sekä erityisesti Kirsikalle (joka jaksoi vastata loputtomiin jossain vaiheessa varmaan jo bridezillamaisiin kysymyksiini)!


Kaikki kuvat Timo Idänheimo (ethän kopioi!)
Häiden jälkeen

Alialle sopi hyvin, että haimme lahjat vasta sunnuntaina, mikä helpottikin hääpäivän logistiikkaa ihan huomattavasti. Kaiken kaikkiaan mukavan helppo keissi tuo Alian kanssa puljaaminen, mitä nyt pikkujuttuja. Mun huivi on itseasiassa varmaan edelleen siellä, sillä äitini piti hakea se häiden jälkeisellä viikolla pois, mutta unohti ja siellä se taitaa olla edelleen...