Sinne lennähti puku Lovebirdsiin

Sinne meni, nimittäin puku myyntiin Lovebirdsiin. Aikalailla sitä eroprosessia piti tehdä, mutta faktahan se on, että enhän minä sillä mitään tee ja taas myyntirahat voi vaikka sijoittaa sisustukseen tai uuteen iltapukuun (vaikea valinta!).

Vein siis viimeviikolla pukuni myyntiin Lovebirdsiin. Jos nyt jollekin on jäänyt täällä blogihulinassa tuo Lovebirds tuntemattomaksi niin kyseessä on Stilissiman "pikkusisko", missä myydään käytettyjä hyväkuntoisia hääpukuja. Käväisin myös kutsuttuna torstaina Lovebirdsin avajaisissa (mistä Heidillä on ylläri pylläri vähän parempia kuvia, kun tällä bloggaajalla, joka unohti kameransa kotiin :D). Lovebirds on kyllä fiksu keksintö, joten toivotaan että lähtee hyvin käyntiin :) Niin ja jos on nyt sen mun puvun perässä niin eikun Lovebirdsiin kokeilemaan.

Kiitoskortit odottavat muuten postissa noutoa :)

Kuva: Timo Idänheimo (ethän kopioi)

Elämässä tapahtuu

Meidän elämässä eletään nyt taas jänniä aikoja, joten tämän blogin viimeistely on nyt jäänyt hiukan tuuliajolle. Näitä jänniä juttuja voi kurkkia White Roomsin puolella. Älkää kuitenkaan hätäilkö vielä palaan tännekin. :) Kiitoskortit ovat nyt painossa Studio Uniccossa, häämatkapostaukset on tehty (lähetetään ensin kiitoskortit, sitten tekin saatte nähdäksenne otoksia) ja siinä se sitten alkaakin olla tämän reilun vuoden ikäisen hääblogin tarina. On se vaan jännä miten kiinnostus häitä kohtaan on vaihtunut asuntokuumeeseen. Tuttujen häistä olen edelleen innoissani, mutta sellainen yleinen häähumu päässäni on nyt ohi ja onneksi onkin. Aika aikaansa kutakin.

Kuva: www.fitfabcities.com

Huomenlahjat

Takaisin taas, flunssan kourissa kotona ei oikeen mitään pysty tekemään niin viimeistelempä sitten vaikka näitä postauksia :)

Lahjojen saaminen on kivaa, joten ylläripylläri syötinkin miehen päähän ajatuksen huomenlahjoista. Me emme tosin lähteneet ihan täydelle yllätyslinjalle vaan mietimme yhdessä, mikä voisi olla kivaa. Lainaan DNA:n mainosta:

En halua valittaa, mutta joka joulu vaimo kysyy mitä mä haluan lahjaksi. Sitten mä kerron ja se ostaa jotain muuta. Koska jos mä saisin sen mitä toivoin, se ei kuulema olisi yllätys. Eli ainoa mahdollisuus saada se mitä haluan, on toivoa jotain muuta, niin silloin voi vahingossa saada sen mitä halusikin.

Meillä ei harrasteta tällaista arvailua, joten mies sai lahjaksi jo pitkään haaveilemansa kunnolliset aurinkolasit elikkäs tässä tapauksessa Raybanin New Wayfarerit ja mitäs minulle paketista kuoriutui? Jo aikoinaan Design messuilla bongaamani First Crushin laukku uniikkina (tai no kaikkihan ne on uniikkeja) minua varten tehtynä versiona! Ihana mies! Mies oli itse valinnut takapuolella olevat tekstit ja kuvat ja sisälle on laitettu meidän hääpäivä ja nimet <3

Tämä kuva on First Crushin ottama, mutta kuvassa on siis minun laukkuni :)

Oih!

Katsokaa mitä posti toi perjantaina, palan hääpukua! Ihanaa Heidi, teillä oli se vielä jäljellä! Käsittämätöntä :) Kai mä nyt teen tuon puvun kanssa surullisen eron ja otan yhteyttä sinne Lovebirdsiin, enhän mä nyt sillä oikeasti mitään tee.

Kuvausta

Kuvaaminen oli kaikin puolin ihan hauska osa päivää, jännitti, mutta ei mitenkään överisti. Vanhemmat ilmestyivät tietenkin paikalle paljon aikaisemmin kuin oli pyydetty, mikä ärsytti jossain määrin siksi, että tiesin jännittäväni enemmän kun he katsovat, mutta onneksi sitten poistuivat Klaus K:n aulaan juomaan skumppaa :) Ehkä hauskin osa oli kuvaus keskellä Bulevardia. Me rynnittään kuvaajan käskystä keskelle tietä kaaso J:n kipittäessä perässä asettelemaan laahusta. Ja sitten:

Minä: "Idis, tuolta tulee ratikka"

Idis: "Ei tule, poseeratkaa nyt. Hyvin on aikaa"

Minä: "Eikun sieltä ihan oikeasti tulee ratikka"

Idis: "Ei tule."

Minä: "Eikun nyt mennään!"

Pääsosin en edes huomannut kuvaajaa koko päivän aika, niin hauskaa oli ettei vain ehtinyt stressata. Ehdottomasti hauskimpia kuvia oli illan viimeinen klonkku-kuva ;) Sitä kuvatessa oli täysin mahdotonta pysyä täysin liikkumatta kun bestman liukkaalla pihalla juoksee meidän ympäri, siitä siis klonkku. Kuvitelkaa vaan millainen ääni siitä on lähtenyt (perkele..perkelee, perkele, ai helvetti kun on liukasta...)

Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että kuvaus ennen vihkimistä oli hyvä juttu. En todellakaan tiedä missä välissä olisi otettu mitään kuvia juhlan aikana, sillä muutenkin ilta tietysti humahti silmissä. Olen kuitenkin edelleen tyytyväinen myöhäiseen vihkiaikaan, joka mahdollisti rennon päivän ilman tukkaputkella juoksemista :)

Meidän sormukset

Me ostettiin kihlat yhdessä silloin kihloihin menon yhteydessä. En itseasiassa muista olenko koskaan tätä täällä kertonut, mutta mies kosi minua sormusrasian kanssa jossa oli sisällä punainen rusetti ja itseasiassa jo samana päivänä lähdettiin sormuskaupoille :) Minun kihlani on Lindroosin Comfort mallistoa, valkokultaa ja noin 4 mm leveä. Miehen sormuksen mallia ei enää edes muisteta, mutta mies halusi hopeisen sormuksen ja vain yhden, ei siis erikseen enää vihkisormusta. Se on melko paksu ja leveä ja pinnaltaan tavallaan "karhea". miehen sormukseen pitäisi vielä kaivertaa hääpäivä kunhan saadaan aikaiseksi. 

Tiesin jo kihlaa hankkiessani aika tarkkaan minkälaisen vihkin haluan, sillä minuun on aina vedonnut pelkistetty rivisormus. Sellaisen sitten hankinkin Sandbergin mallistosta, kun Stockkalla oli -20% päivät ennen joulua. Ennen häitä vihki kaiverrettiin ja samassa yhteydesäs jätin myös kihlan puhdistettavaksi. Suosittelen tuota puhdistusta ja uudelleen rodinointia, sillä nyt sormukset kuluvat samaa tahtia. Kihla oli jo aika ryvettyneen näköinen 1,5 vuoden käytön jälkeen upouuden vihkin rinnalla...

Kuvat: Timo Idänheimo, ethän kopioi!

Mitä mä nyt oikein teen sille puvulle?

En ole vielä päättänyt. Siellä se roikkuu makkarissa edelleen ovenkarmissa. Hyi minua, en ole käyttänyt sitä vielä edes pesulassa... Vaikka eipä se oikeastaan ole edes likainen, helman alapuolella vähän likaa. Ehkä se vaan nyt pitäisi pesettää ja myydä, onhan mulla siitä kuvia vaikka kuinka paljon ja luovuin kuitenkin jo siitä iltapukusuunnitelmastakin (on uudet suunnitelmat...). Mutta sitten se kastemekko. Musta idea oli niin ihana, että haluaisin ihan vähän edes puvusta säästää. Ai miksi miksi, en pyytänyt sitä helmasta leikattua pitsiä itselleni!

Jos myisin sen niin tuo Stilissiman Hannan perustama Lovebirds voisi olla kätevä vaihtoehto. Ei tarttisi itse sähelöidä myynnin kanssa (laiska kun olen). Sieltä oltiin yhteydessä mailitse ja esiteltiin hommaa. Mun puku sopisikin sinne todennäköisesti myyntiin. Aaaa.. Mitä mä teen? Ehkä muhin tämän kanssa kuitenkin vielä hetken ja käytän sen puvun siellä pesulassa heti kun jaksan sen jonnekin raahata. Minne mä vien sen? Ongelmaksi muodostuu lähinnä laiskuus... Voisko joku hakea sen meiltä kotoa, pesettää sen ja tuoda takaisin?

Kuva: Timo Idänheimo, ethän kopioi!