Sanojen syömistä

Tulipa sitten käytyä Tampereella tullivapailla päivillä, mutta poistuin kuitenkin liikkeestä ostamatta mitään. Sovitin kaikennäköisiä hauskoja pukuja, joiden nimistä ja malleista minulla ei ole enää mitää hajua, yksi merenneitopuku päälläni näytin ihan tatilta, joka oli käännetty ylösalaisin... Muutama aika ihanakin kävi päällä, mutta ei sitä Toscanan voittanutta tullut vieläkään vastaan. En vain oikein kuitenkaan uskalla vielä hankkia sitä sillä, come on häihin on kuitenkin vielä se reilu 10 kuukautta :D Entäs jos minä muutan vielä mieleni? Ei nyt ole tullut mitään fairytale THE DRESS kohtaa, en ole itkenyt, mutta mikään muu puku ei kylläkään ole Toscanaa ylittänyt. Paitsi se Pergola ja se nyt vaan kertakaikkiaan on liian kallis.

Yksi asia kuitenkin alkoi Morsiusgalleria-käynnillä kutkuttaa mieltä. Äitini on sitä mieltä, että kirkossa tulisi olla joko bolero tai sitten huntu.... No, itsehän olen ollut hiukan sitä mieltä, että huntu on ehkä vähän liian neitsytmorsian symboli minulle ja kokeiltuani yhtä pitsireunaista huntua tunsin itseni todella pöljäksi. Ja sitten se mutta... Morsiusgalleriassa sain kokeiltavaksi oikein pitkän hunnun, joka tulee vain taakse eli ei sitä naaman eteen tulevaa osaa lainkaan. Huntu oli yksinkertaista huntutylliä ilman mitään ylimääräistä, tässä versiossa oli ohut satiini kanttaus, mutta niitä sai kyllä ilmankin. Ja SE voisi hyvinkin olla sellainen huntu jonka tahtoisin. Ei ollut kovin kaukana, ettenkö olisi ostanut sitä heti, mutta väri kyllä pitää varmistaa vasta kun puvun sävy on paikallaan. Eli taidan olla syömässä sanani ja minut saatetaan kuitenkin nähdä hunnussa. Tarkoituksena olisi kuitenkin ottaa huntu pois kirkon jälkeen ja silloin sitten se joku ihanaakin ihanampi hiuskoriste olisi pääosassa. Ideaa täytyy vielä hioa, mutta huntu kyllä kiinnostaa koko ajan enemmän. Näin se vaan mieli muuttuu :)

Kuva: bridalmusings.com