maanantai 30. tammikuuta 2012

Kutsuja, kutsuja

Olen katsellut monista blogeista ja hääsivustoilta ideoita kutsuihin ja silmää miellyttäneet ovat jakautuneet muutamaan kategoriaan. Aivan ensimmäinen kutsutyypppi johon ihastuin olivat painetut kuvalliset kutsukortit.  Mustavalkoinen värimaailma miellytti silmää ehkä eniten, mutta yhteistä korteillehan on jonkin parista otetun kuvan käyttö kortissa. Meistä ei itseaisiassa ole olemassa kauhean edustavia kuvia, missä olisimme molemmat, joten "kihlakuvien" ottaminen houkuttelisi ihan muutenkin. 

Muun muassa yhdysvaltalainen nettikauppa Weddinpaperdivas myy aivan ihania kutsuja. Hinnoista en sen tarkemmin tiedä, mutta Jenkeistä tilatessahan tulee yleensä mukaan myös tulli, kun tilauksen arvo ylittää 150 euroa, jos en nyt aivan väärin muista. 


Kuva: Weddingpaperdivas


Kuva: Weddingpaperdivas


Kuvallisissa korteissa tuntui kaikissa olevan yksi ongelma: tila. Haluaisin välttää kutsuissa kasallista erillisiä lippulappuja ja pyrkiä siihen, että kaikki tarpeellinen olisi itse yhdessä osassa. Siitäkin huolimatta myös tämä Weheartit sivustolta löydetty kutsusetti sykähdytti, mutta liikaa erillisiä osia siinä kyllä on silti.


Kuva: Weheartit


En ole aivan kädetön askartelija, mutta silti mielessäni on vilahdellut lähinnä painettuja kutsuja, unelmana kohopainetut valkoiset kutsut mustalla tekstillä. Ja hinta? En edes uskalla kysyä mitä ne saattaisivat maksaa, aivan varmasti liikaa. Rakastan ajatusta paksusta mattavalkoisesta paperista, johon on kohopainettu tyylikkäästi  taitettu teksti. Kuvittele ylläolevan kuvan kutsut kohopainettuina,  se on rakkautta!

Mutta jos nyt ihan realistisia ollaan, niin kutsujen painattaminen saattaa tulla meille liian kalliiksi, joten voi olla, että ne askartelu taidot täytyy kuitenkin ottaa käyttöön. Siinä tapauksessa hakisin jotain  allaolevan tyyppistä tunnelmaa, tosin valkoisella tai mustalla silkkinauhalla vaaleanpunaisen sijaan. Tuo olisi jo mahdollista toteuttaa itse aika lähelle alkuperäistä muotoa. Tai sitten niin, että painattaisi nuo kannet ja prinntaisi itse sisäsivun ja pistäisi nauhan. (Täytyy myöntää, että minulla ei ole nyt pienintäkään hajua, mistä internetin syövereistä olen kuvan kansioihini napannut eli jos joku tunnistaa niin kertokaa, linkkaan sitten todellisen alkuperän.)





Oletteko te meinanneet painattaa kutsut vai tehdä itse ja mikähän olisi mahdollisesti se kutsuihin menevä rahasumma?

torstai 26. tammikuuta 2012

Asiaa väreistä

Kuten jo aikaisemminkin olen saattanut mainita olemme, sulhasen kanssa melko yksinkertaisen tyylin ystäviä. Tämän vuoksi värimaailmammekin häissä tulee todennäköisesti olemaan melko yksikertainen: valkoinen, musta ja ripaus punaista. StyleMePrettyssä pystyy tekemään ihania kuvakollaaseja, joten tässä väri-inspiksiä :)

Valkoinen on varmasti juhlan pääväri, sitä edustaa niin morsian, kattaus, juhlapaikan seinät ja toivottavasti ulkona loistava lumi. Valkoinen on ihanan raikas väri ja sopii tietysti mitä parhaimmin talvihäiden pääväriksi.

Kuvat: stylemepretty

Musta on toinen luonnolisesti palettiin kuuluvista väreistä ja elegantti lisä valkoiseen. Sulhasen vaatetus on toki lähinnä musta, toivomme, että osa valokuvista tulisi otettua musta-valkoisina ja kaasokin pukeutuu todennäköisesti mustaan iltapukuun.

Kuvat: stylemepretty

Minä rakastan punaista ja, jos kuvailisin itseäni yhdellä värillä, olisin varmasti punainen, joten värin on oltava osa tunnelmaa. Se tulee näkymään todennäköisesti kimpussa, kengissäni, huulilla ja hiusteni kuparisessa värissä, mutta vain pilkahtamaan, toimien aksenttina musta-valkoisuudelle.

Kuvat: stylemepretty

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kirkkovihkiminen

Meidät tullaan vihkimään kirkossa, joten senkin valinta on vielä edessä. Juhlapaikkamme lähellä sijaitsisi mm. Kulosaaren kirkko, jonka sulhanen kuitenkin hylkäsi sillä perusteella, että hänestä se on ruma. Hyvä on sitten :) Päädyimme etsimään kirkkoa Helsingin keskustasta muutaman syyn vuoksi: keskustan vanhat kirkot ovat sekä kauniita, että järkevällä sijainnilla juhlapaikkaamme nähden. Sulhanen ehdotti Johanneksen kirkkoa, joten tuomiokirkkoseurakunnan vuoden 2013 vihkiaikojen avautuessa varauksia varten toukokuussa lähdemme havittelemaan sitä ensimmäiseksi. Me molemmat olemme käyneet kouluaikoinamme Johanneksen kirkossa useampaan otteeseen, joten siinäkin mielessä se olisi mitä sopivin. Oma kotikirkkoni Itä-Helsingissä muistuttaa ulkonäöltään lähinnä piruntorjuntabunkkeria ja nykyisen kotipaikkamme Espoon kirkot ovat ehkä hiukan turhan kaukana juhlapaikasta. Helsingin keskustasta on vain lyhyt ajomatka Mustikkamaalle.


Kuva: Rajavartija


Kuva: Cartina


Jos nyt kuitenkin kävisi niin kurjasti, että Johanneksen kirkkoa emme saisi haluttuun ajankohtaan niin myös Saksalainen kirkko  (1. kuva alhaalla) ja Vanha Kirkko (2. kuva alhaalla) kävisivät oikein hyvin. Saksalainen kirkko Helsingin Kaartinkaupunginosassa  Unioninkadun varrella on pienempi kuin Johanneksen kirkko, joten se sopisi hyvin noin 100 hengen häillemme. Helsingin Vanha Kirkko Ruttopuistossa olisi myös hyvän sijainnin lisäksi mukavan tunnelmallinen häitä varten, mutta silti jäämässä listalla kolmanneksi. 


Kuva: Weddinghassle


Kuva: Jonas Malmberg


En ole koskaan tuntenut mitään suurta yhteyttä mihinkään tiettyyn kirkkoon, mutta kun sukulaiset alkoivat ehdotella erilaisia kirkkoja, koin kyllä tietyn vastareaktion ja päätimme sulhasen kanssa valita kirkon, joka meitä eniten miellyttää ja johon koemme jonkinlaista yhteyttä ottamatta paineita siitä mihin muihin kirkkoihin mahdollisesti sukulaisilla on yhteyksiä. 

Tuleeko kirkolla olla jokin merkitys vai onko ihan okei valita vaan se joka tuntuu "kivalta"?


perjantai 20. tammikuuta 2012

Kynttilämeri talvea (ja vieraita) lämmittämään

Häiden koristelu vaikuttaa haluttuun teemaan ehkä juhlapaikan tyylin lisäksi eniten. En ole varsinaisesti koristelujen ystävä (ja sulhanen vielä vähemmän), joten kaikki sydänkuviot, timantit tai mikä tahansa ylimääräinen pöydässä on pannassa. Pöytiin on suunniteltu vain pienet kukka-asetelmat ja kattaus menu- ja paikkakortteineen, mutta kynttilöitä tahdon ja paljon. Varmistimme heti jo ensimmäisellä käyntikerralla Aliaan, että kynttilöiden polttaminen on sallittua. Jos kynttilöitä halajaa, kannattaakin ottaa huomioon, että kaikissa juhlapaikoissa ei välttämättä ole sallittua polttaa kynttilöitä esimerkiksi kohteen kulttuurihistoriallisen arvon takia.

Kuva: Weheartit

Käydessämme Aliassa meille kerrottiin, että heillä on varastossa paljon erilaisia tuikkukippoja. Pitää tiedustella niiden määrää vielä lähempänä tarkemmin, mutta joka tapauksessa, koska toiveissa on saada pöytiin kynttilämeri, niin omiakin kippoja todennäköisesti tarvitaan. Ylläolevassa kuvassa on käytetty kynttiläkippoina erilaisia purkkeja, mikä on kyllä tosi kiva idea, mutta niiden kerääminen ehkä työn ja tuskan takana.

torstai 19. tammikuuta 2012

Se mekko

Haluan pukeutua valkoiseen mekkoon sen olen tiennyt jo pitkään. Toinen "päätetty" asia on se, että puku on pitkä. Vaikka puvut, jotka paljastavat esimerkiksi näyttävät kengät ovat ihanan leikkisiä, niin talvella pitkä puku saattaisi myös lämmittää tätä vilukissaa. Jos pukuni kuitenkin olisi lyhyt, olisi se ehkä jotain näiden tapaista:


Kuva: bellethemagazine.com



Kuva: elegantlacebridal.com

Tuollaisiin lyhyisiin pukuihin voisi tuoda ihanaa särmää värikkäillä tai sitten muuten vaan upeilla kengillä, mutta kuten sanottua olen metsästämässä nyt kuitenkin pidempää pukua. Lyhyistäkin puvuista voi tosin jo ehkä päätellä, että tyllipukuihin olen ihastunut. En ole vielä käynyt varsinaisesti sovittelemassa pukuja, mutta muutamaa WhiteOne merkin pukua tuli ihan ohi mennen sovitettua yllytyksen seurauksena. Olin jo aikaisemmin katsonut ensimmäisen puvun kuvaa netissä ja vaikka puku olikin ihana, sain huomata, että vartalolleni sopisi paremmin hiukan ylempänä oleva vyötärölinja.

Kuva: WhiteOne
Myyjä halusikin sitten kokeilla vuoden 2012 malliston Triesteä päälleni. Puvussa oli mielestäni ehkä vähän hölmö kukkakoriste vyötäröllä, mutta muuten puku oli todella kaunis. Tajusin tuota pukua kokeillessani, että sweetheart pääntie on todellakin minua varten. Upea! Trieste ei nyt ehkä kuitenkaan ole pukuni, mutta tätä tyyliä haetaan.

Kuva: bestbridalprices.com
Tässä nyt siis tämän hetkisiä ajatuksia puvusta. Kunhan myöhemmin tänä vuonna pääsen ihan todenteolla sovittelemaan pukuja, niin eiköhän se oikeakin sitten kävele vastaan. Muitakin ajatuksia minulla on jo nyt pukuun liittyen, mutta niistä sitten ihan erillisessä postauksessa.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Jossainhan niiden juhlien on oltava

Juhlapaikka on tällä hetkellä ainut varmistettu asia, se varattiin jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Morsio saattoi ehkä olla hiukan turhankin aikaisessa, mutta parempi niin, saatiinpahan se mitä haluttiin :)

Juhlapaikkkoja alettiin sulhon  kanssa katsastella hetimiten kosinnan jälkeen, kun olimme päättäneet häiden ajankohdaksi helmikuun. Joku voi nyt sitten kysyä, että miksi helmikuu eikö kesällä olisi mukavampaa? No saattaisi tietysti ollakin, tämä vilukissa morsian, kun potee kylmää vaikka lämpöä olisi 25 astetta. Helmikuuhun kuitenkin päädyttiin sulhasen ehdotuksesta, eikä se nyt hullummalta idealta kuulostanut, niin mikäs siinä. Talvihäissä on kesähäihin verrattanu muutama etu: samaan ajankohtaan eivät osu välttämättä viidet muut häät, vesisateen riski on minimoitu ja juhlapaikkojen ja kirkkojen saatavuus haluttuun ajankohtaan on varmempaa. 

Talvinen ajankohta rajasi kuitenkin heti muutaman potentiaalisen juhlapaikan pois laskuista. Morsian olisi ollut ikihyvikseen rakastunut saaristohäihin esimerkiksi Klippanilla Helsingin edustalla, ravintola Saaristossa.

Kuva: Eat.fi
Kuva: Eat.fi

Myös Ravintola HSS Boathouse olisi ollut ihastuttava juhlapaikka muutaman minuutin lauttamatkan päässä keskustasta.

Kuva: Palace Kämp

Sulhasella oli juhlapaikan suhteen oikeastaan vain yksi toive: tunnelmallinen, ehkä punatiiliä. Koska morsiamen ensimmäiseksi himoitsevat paikat olivat siis jo poissa pelistä aloimme pohtimaan punatiilisiä vaihtoehtoja, joista ensimmäisenä ja vakavimpaan pohdintaan päätynyt oli Agroksenmäen holvikellari Helsingin Hermannissa.

Kuva: Intercom Design Oy
Rakennus oli tyyliltään sopiva, joten aloitettiin kustannusselvitys. Holvikellariinhan saa tuoda oman pitopalvelun ja juomat, mikä yleensä laskee kustannuksia verrattuna ravintolahäihin. Toki "tyhjään" tilaan tarvitsee yleensä tehdä koristuksia tai muuta sisustusta enemmän, kuin käytännössä valmiisiin ravintolatiloihin. Holvikellarin tilavuokra on melko hulppeat 1300 euroa ja alv:t päälle. Vuokraan kuuluu kuudenhengen pöytiä ja klaffituolit. Klaffituolit ovat pidempää illan istumista varten melko epävakaat, joten toisenlaisten tuolien vuokraus olisi edessä. Morsian ja sulhanen perheineen ei muutenkaan innostunut mitenkään valtavasti siitä, että pahimmillaan tilaan pääsee vasta 9 juhla-aamuna, jolloin rauhallinen hääaamu olisi vain unelmaa. Itseasiassa isäni taisi ilmoittaa jotakuinkin näin: "Minä en sitten kanna yhtään pöytää, joten järjestäkää sitten sen mukaan." Tästä johtuen, myös Agroksenmäen holvikellari sai jäädä unholaan, kun morsian kohtasi tosirakkautensa:


Kuva: Alia

Ravintola Aliaan rakastuin nähtyäni sen ensimmäistä kertaa internetin ihmeellisessä maailmassa. Alian nettisivuilla sitä kuvaillaan näin:

Hurmaava huvila Alia on ravintola Postresin omistajien uniikki ravintola, joka sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin keskustasta luonnonkauniilla Mustikkamaalla. Karl Lindahlin vuonna 1921 suunnittelemaa rakennusta on uusittu alkuperäisiä suunnitelmia ja näkemyksiä kunnioittaen ja uuden ravintolan ovet on avattu tilauskäyttöön marraskuussa 2009.

Alia tarjoaa upeat puitteet ikimuistoisten hääjuhlien, merkkipäivien, sukujuhlien tai yrityksesi kokous- ja juhlatilaisuuksien järjestämiseen. Tilausravintolan ohessa Alia toimii a la carte-ravintolana tiistaista sunnuntaihin.

Kuva: Gloria




Kuva: Vallilankaksio
Olen käynyt kerran Postresissa syömässä, joten ainakin Alian ruuan uskon olevan huippulaatua. Kävimme loppukesästä katsastamassa sulhasen kanssa ravintolaa paikanpäällä ja viimeistään silloin olin täysin myyty. Sovimme Alian henkilökunnan kanssa, että tulemme tutustumaan paikkaan lounasjan ulkopuolella, jolloin hiellä on hiljaisempaa. Saimmekin hyvän kierroksen tiloissa ja vastauksen kaikkiin kysymyksiin, jotka vain tajusimme kysyä. Alia oli juuri niin tunnelmallinen ja raikas kuin kuvista välittyy. Käynnin jälkeen pohdimme sulhasen kanssa, että paikasta ja henkilökunnasta jäi heti hyvä tunne. Haluamme, että häitä järjestävät kanssamme ammattilaiset, jotka ovat tehneet saman muutaman kerran aikaisemminkin.

No ilmainenhan Alia ei tietenkään ole, mutta tilavuokraa tai tilausminimejä ei ole. Meidän noin 100 hengen häihimme varataan koko alakerta Herrasväen kabinettia lukuunottamatta, joka kuitenkin on meidän käytössämme kakun ja kahvin jälkeen (ennen sitä siellä saattaa olla a la carte-asiakkaita). Menuhinnat hääbuffetille vuonna 2012 vaihtelevat 46 - 56 euron välillä riippuen alkuruokien määrästä (6/9 kpl) ja valitusta pääruuasta. Viineistä meille sanottiin hinnan hääpareille olevan noin 30-35 euroa per pullo, melko kohtuullista siis ravintolahinnoissa. Menuhinnat sisältävät kaiken, mukaanlukien myös pienet pöytäkukka-asetelmat.

Tähän siis päädyimme ja teimmekin varauksen heti vierailukäynnin jälkeen. Tarkemmista suunnitelmista ja unelmista juhlapaikan suhteen sitten jossain muussa postauksessa.

Kuka, mitä, häh?

Päätin perustaa tämän blogin saadakseni hääideoita pursuilevat googledocsini johonkin järjelliseen järjestykseen. Olemme sulhasen kanssa molemmat yksinkertaisuuden ystäviä, mutta minusta löytyy myös pieni (tai no joskus isompikin) romantikko ja hörheltäjä. Järjestämme häitä ennenkaikkea ystävillemme, mutta myös suku ja pitkäaikaiset perhetuttavat ovat tiivistetylllä listallamme, jonka koko yllättäen on venynyt yli sataan vieraaseen. Tavoitteena on järjestää meidät naimisiin, hyvät bileet, elegantit juhlat maustettuna hauskoilla yksityiskohdilla. Katsotaan mihin päädytään ;)


Kuva: Weheartit