Nyt on aivan pakko jatkaa Varpusen aiheesta. Se iski jotenkin syvälle. Miltä se siis tuntuu? Mennä naimisiin, sitoutua toiseen, nyt ja iän kaikkisesti? Ja miksi en kerro siitä enemmän täällä blogissa.
Minulle avioliitto on jotain hyvin yksityistä, kahden ihmisen välistä. Jotain mikä ei kuulu kenellekään muulle, ei edes oikeastaan lähimmille ystävilleni. Se on minun ja mieheni välinen suhde, jonka selittäminen muille niin, että se tekisi suhteelle oikeasti kunniaa, on mahdotonta. Mutta mitä se siis on ja miltä se tuntuu?
Jännittää, mutta jännittää enemmänkin häiden eli hömpän yksityiskohtien takia. Itkettää, niin suuri asia se on. Tärkeä. Se on tahtoa ja tahto on rakkkautta, sitä elämää suurempaa rakkautta, jota ei voi sanoin kuvata. Olenko miettinyt, entä jos? Olen, mutta päätynyt aina samaan. Me olemme jotain paljon suurempaa, kuin me kaksi yksilöinä. Me olemme me. Siinä kaikki ja siihen sen selittäminen jää, sillä muita sanoja en voi teille siitä tarjota. Saatte siis tyytyä hömppään :)
Kuva: Timo Idänheimo (Älä kopioi ilman lupaa!) |
Ihana teksti. Ymmärrän täysin sun fiiliksen! :)
VastaaPoista