This is the end and the beginning

Tähän minä nyt lopetan, kiitoskortit ovat lähteneet ja saapuneet ja tarinat on kerrottu, 199 sellaista. Tämä blogi hengailee täällä kummittelemassa vielä hetken tai pari, mutta poistuu sitten täältä pölyttymästä. 

Kiitos, että olitte niin mukavaa seuraa tällä matkalla! Jos minulle kaksi vuotta sitten olisi sanottu, että kohta bloggaat häistä olisi kyllä vähän naurattanut. Vieläkin vähän naurattaa, niin hauskaa tämä on ollut. Seuraan vielä teidän monien tarinoita häitä kohti, mutta täytyy kyllä myöntää, että kiinnostus häitä kohtaan on lopahtanut suurinpiirtein yhtä nopeasti kuin se tulikin. 

Meidän matka jatkuu ja bloggaaminenkin jatkuu, mutta WhiteRoomsin puolella. Aika aikaansa kutakin. Ja nyt aikaa vievät uudet mietteet siitä asunnosta ja iänikuinen haaveilu mahdottomasta ja mahdollisesta. Sitä voi tosiaan seurata WhiteRoomsin puolella, joten tervetuloa mukaan :)

Häämatka osa 4. Singapore

Singapore oli meidän mieleen kaupunkina. Kaikkialla hyvinkin siistiä, tehokas metro ja mukavat ihmiset. Olin viimeisinä päivinä KL:ssä telonut hiukan jalkaani (kävelin flipflopeilla turhan pitkän reissun ja sain aikaiseksi rasitusvamman oikean jalan jalkapöydän ulkosyrjään) ja ensiapuna oli sitten kävely korkkareilla, jotta syrjä ei rasitu enempää... No klopsottelin sitten tukevilla kiiloilla loppuloman :)

Singaporeen oli valikoitunut aika paljon sellaista "must do" tekemistä ja ekana iltana lähdettiinkin heti Rafflesin Long baariin niille kuuluisille Singapore Slingeille. Ei huono, ei lainkaan huono. Singaporessa on todella helppo liikkua metrolla ja vaikka välimatkat ovatkin usein lyhyitä, ei siinä kuumuudessa tunnu ollenkaan huonolta idealta sujahtaa viileisiin metrotunneleihin. Hotellimme sijaitsi aivan Clarke Quayn metroaseman vieressä, joten siitä olikin helppo kulkea metroon. Chinatown oli yhden pysäkin päässä ja siellä kävimme useasti läpikulkumatkalla Maxwell Food Centreen, josta muodostui vähän sellainen vakioruokapaikka. Ja mitä me syötiin? No tietenkin Chicken Ricea... Olisin voinut syödä vain sitä tästä  hamaan maailman loppuun asti, se on todella niin hyvää. Maxwellin food centerisssä on "kuuluisa" Tian Tian Chicken Rice, mistä Anthony Bourdainin mukaan saa Sinagporen parasta kanariisiä ja no, olihan se hemmentin hyvää, mutta en sanoisi että parempaa kuin viereisen Maxwell Chicken Rice kojun kanariisi.

Singaporessakin shoppailtiin. Kävin ostamassa Fred Perryn tennarit isosta ostoskeskuksesta, mutta etsittiin kyllä taas näitä pieniä putiikkeja. Sellaisia löytyy Singaporessa mm. Haji Lanelta ja Ann Siang Hilliltä. Haji Lane on kuja Singaporen "arabi"kaupunginosassa, vieressä menee myös Arab Street, missä on muun muassa lukemattomia kangaskauppoja. Ann Siang Hill on alue aivan Chinatownin kupeessa, missä on pieniä kauppoja ja paljon kahviloita ja baareja. Haji Lane shoppailupäivänä Singaporessa satoi kaatamalla, ja kun Suomessa sataa kaatamalla niin se ei sitten ole mitään verrattuna tähän. Haji Lane oli hauska kuja kierrellä vaikka vettä satoikin, pieniä persoonallisia putiikkeja on katu täynnä. Mukaan tarttui minulle tummansininen maksimekko ja korallin värinen toppi ja miehelle lähti mukaan nahkavyö. Haji Lanelta ei ole pitkä matka kävellä Little Indiaan, mutta me kävimme siellä toisena päivänä ihan metron avustuksella. Little Indiassa kohteena oli Tekka Food Centre ja siellä Alaudin's Briyanin Mutton Briyani. Hyvää oli :)

Kun kerran Singaporessa ollaan, niin toinen tällainen "must see" juttu on näkymät Marina Bay Sands hotellin "surffilaudalta", me ystävän suosituksesta päädyttiin ihailemana näkymiä KuDeTa baarista, sillä pääsy näköalatasanteella maksaa anyways ja baarissa saa sentään sen GT:n (elämäni kallein GT, mutta viis siitä). KuDeTa:an on dresscode,  mikä kannattaa muistaa jos sinne haluaa. Ei mikään tiukka, mutta miesten on ilmeisesti ihan turha yrittää sisään shortseissa ja flipflopeissa. Näkymäthän ovat tietenkin upeat eikä se baarikaan hullumpi ollut, sen verran lusmuja kuitenkin oltiin ettei jääty pidemmäksi aikaa yökerhoon bilettämään.

Singapore Zoossa käytiin yösafarilla ja vaikka varsinkin Creatures of the Night -show oli hieno, jäi safarista hiukan surullinen fiilis. Vaikka eläimet näennäisesti ovat vapaina olivat elefantit esimerkiksi aivan liian pienissä tiloissa ja muutama niistä näytti todella hermostuneilta. Erilaiset sorkkaeläimet ottivat taasen ihan rennosti ja tapiiri on ehkä siistein eläin ikinä isojen kissaeläinten jälkeen ja no Leijonakuninkaastakin tuttu hyeena oli hieno.

Kaikenkaikkiaan Singapore oli mahtava ja kotiinpaluu tämän jälkeen haikea niinkuin aina eeppisten reissujen jälkeen :)

Häämatka osa 3. Kuala Lumpur

Kuala Lumpurissa oli tietenkin meneillään aikamoinen kiinalainen hullunmylly, jengiä oli kuin pipoa ja jokapaikassa soi aivan kammottava pimputus joka ilmeisesti oli jonkinlainen uudevuodenbiisi. Mun kiinalainen horoskooppimerkki on tiikeri ja elementti on tuli. Miehen merkki on puhveli/härkä ja elementti on puu :)

Oltiin todella matkaväsyneitä tuon edellisessä postauksessa mainitun kuljetusrumban jälkeen, mutta onneksi check in sujui mutkattomasti ja hotellihuoneesta oli todella mukavat näkymät. Koska emme olleet syöneet aamiaisen jälkeen ja kello lähenteli seitsemää illalla, kun pääsimme hotellihuoneeseen, ensimmäisenä mielessä oli tietenkin ruoka, mitä lähdimmekin etsimään suhteellisen lähellä sijaitsevalta Jalan Alor-kadulta, missä ruokapaikkoja riittikin.

Vaikka syömisen jälkeen väsyttikin ja miehelle oli meinannut iskeä nestehukkakin päätimme lähteä jazz baariin No Black Tie, sillä se ei olisi ollut auki seuraavina päivinä (miksi? no se kiinalainen uusivuosi...) ja hyvä että mentiin! Artistina oli Malesialainen jazzartisti Atilia, jolla oli kertakaikkiaan mahtava ääni. Keikka oli  huikea ja NBT on pieni ja intiimi paikka, joten tunnelma oli mahtava. Jos käy KL:ssä ja pitää jazzista niin tuolla kannattaa ihan ehdottomasti käydä!

Kuva: No Black Tie (itseasiassa kuva on juurikin siltä meidän keikalta)


Jazz-keikan lisäksi käytiin tietenkin KL:n pakollisessa turistinähtävyydessä eli Petronas Towerseilla ja täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä tornit ovat kyllä käynnin arvoiset. Tornien tekninen esittely on tietysti vähän sellainen insinöörin märkä uni, mutta kyllä mä luulen että niistä saa jo pelkän maiseman takia paljon irti. Sillä on se vaan hurja fiilis kun vieressä olevat pilvenpiirtäjät näyttävät ihan pikku palikoilta.

China Town on myös visiitin arvoinen, siellä kannattaa tosin eksyä pois feikkikauppakujalta etsimään ruokaa, sillä täällä jos missä saa sitä erittäin edullisesti! Eksyimme miehen kanssa paikkaan, joka valittiin ihan tyypillisellä turistiperusteella "älä mene ensimmäiseen ja mene sinne missä on lähinnä paikallisia". No sinne mentiin ja no tilattiin jotain :D Mun ruoka oli ankkaa ja riisiä, mutta mies onnistui tilaamaan jotain kalanruotovokkia, joka oli kieltämättä hyvää, mutta en kyllä tahdo tietää mitä siinä oli... Aterioiden (mukaanlukien bisset) yhteishinnaksi tuli 15 rämpylää (eli MYR), joka vastaa vajaata 4 euroa... Kallista eikö totta ;)

Kuala Lumpurissa tuli kierreltyä ostoskeskuksiakin jonkun verran ja kyllähän niitä ostoksia kertyi. Massimo Dutti oli sekä mun että miehen mieleen, joten täytyy varmaan Suomesta alkaa käydä vaikka Tukholmassa ostoksilla :) Meillä on tapana myös yrittää etsiä paikallisia suunnittelijoita ja erityisesti pieniä jännittäviä putiikkeja reissuilla ja tällä kertaa löysimme muunmuassa paikallisen streetwear-putiikin (rehellisesti kaupan koko oli maksimissaan noin 4 neliömetriä) Bukit Bintagin monorail aseman kupeesta, missä oli myynnissä paikallisten nuorten suunnittelijoiden, pääasiassa Malesiassa tuotettuja, vaatteita, ja sieltä tarttui miehelle mukaan myös yhdet kengät. Mun tyyliä ei oikein kuvasta streetwear, mutta pikkuveljelle lähti mukaan paita tuliaisiksi. Kaikin puolin Kuala Lumpur oli oikein mukava paikka, mutta ehkä todella omamme löysimme vasta siirryttyämme Singaporeen.

Häämatka osa 2. Siirtyminen Kuala Lumpuriin, mutkia matkalla

Se mitä emme olleet aivan sisäistäneet matkaa varatessamme oli kiinalainen uusivuosi, jonka aattoa viettettiin lauantaina 9.2. eli juuri sinä päivänä kun siirryimme Pangkorilta takaisin KL:ään. Meillä kuului reissupakettiin kuljetukset kohteiden välillä, joten siirtymisen KL:ään ei pitänyt olla temppu eikö mikään. Kuinka väärässä olimmekaan. Jostain edelleenkin tuntemattomasta syystä kuljetus ei koskaan saapunut Lumutiin. Odoteltuamme puolisen tuntia sovitun pick up ajankohdan jälkeen pyysimme lauttarespan henkilökuntaa soittamaan matkatoimiston (Mayflower eli Kaleva travelin Malesian agentti) palvelunumeroon. Kävinkin niin, että Mayflowerilla ei vastattu edes heidän 24/7-Emergency numeroonsa.

No odotettuamme yli tunnin kuljetusta pyysimme Pangkor Lautin henkilökuntaa hommaamaan meille jonkun muun kuljetuksen, sillä jos mitään yhteytttä ei matkatoimistoon saada, niin emme me sinne satamaankaan aio jäädä istumaan. Ongelmaksi muodostui kiinalaisen uudenvuoden aatto; takseja ei vain kertakaikkiaan ollut ja nekin jotka olivat liikkeellä eivät olleet innostuneita ajamaan KL:ään. Pangkor Lautin henkilökunta oli kyllä aivan mahtavaa, he onnistuivat saamaan meille taksin joka ajoi 45 minuuttia päästäkseen edes Lumutiin hakemaan meitä ja sitten ajoi vielä sen melkein 4 tuntia Kuala Lumpuriin. Matkalla KL:ään ymmärsimme taksikuskien haluttomuuden ajaa KL:ää; sieltä oli ulospäin varmaan kahdeksan tunnin jonot. Kaikki kiitos Pangkor Lautin henkilökunnalle ja ihanalle taksikuskille, jolla oli varmasti aika pitkä kotimatka. Kaleva Travel korvasi tietenkin meille taksimatkasta aiheutuneet kustannukset, mutta heillekään ei ole vielä selvinnyt miksi kuljetusta ei koskaan saapunut.

Häämatka osa 1. Pangkor Laut

Täällä taas! Nyt alkaa tarina todenteolla juosta kohti loppua. Jäljellä on enää tämän jälkeen kaksi postausta meidän häämatkasta ja yksi kiitoskorteista. Sen jälkeen siirryn elämään häämailman ulkopuolelle (ainakin jossakin määrin, sillä kyllähän tässä lähipiirissä näyttää näitä häitä kuitenkin aina tulevan ja häissä on kivaa :). Nyt on siis viimeiset hetket keksiä, onko jotain mitä ette ole vielä kuulleet?

Häämatkalle lähdettiin heti maanantai aamuna. Sulhon isä vei meidät kentällä, missä olikin se hyöty, että pystyimme jättämään hänelle talvitakit ja pipot (niiden raahaaminen Malesiaan olisi ollut lievästi sanottuna turhaa). Turvatarkastuksen jälkeen suuntasimme, minnekäs muuallekaan kuin skumppalasillisille. Kellohan oli Malesiassa jo ihan turvallisesti yli puolenpäivän :D Noin vuorokausi myöhemmin saavuimme Kuala Lumpuriin, josta lähdettiin minibussilla kohti Lumutia. 

Kolme tuntia ja 45 minuuttia myöhemmin oltiin perillä Pangkor Laut resortin lauttaterminaalissa, missä meidät vastaanotettiin kylmien juomien kera. Kerrassaan hyvä tapa saapua jetlagin kourissa :) Venematka kesti noin vartin ja vastassa saarella oli jokaista tulijapariskuntaa (kyllä, kaikki saapujat olivat pariskuntia...) kohden yksi henkilökunnan edustaja. Koska huoneemme/huvilamme ei ollut vielä aivan valmis ohjasi henkilökunta meidät lounaalle yhteen saaren ravintoloista. Oltiin saapumispäivänä todella väsyneitä, joten loikoilimme loppupäivän huvilan terassin aurinkotuoleilla ja käytiin hiukan kävellen kiertämässä saaren rantaa. Meille suositeltiin, että ravintoloihin tehtäisiin pöytävaraukset etukäteen, joten iltapäivän aikana varasimme ravintolat ja sekä Sunset Cruisen viimeiselle illalle.  Ensimmäisenä iltana kävimme suhteellisen aikaisella illallisella jo kello 19 Feast Villagessa, jossa myös aamiaiset tarjoiltiin. Kun saavuimme illalliselta takaisin huvilaamme oli meille valmistettu ruusunterälehdillä koristeltu kylpy ulkona sijaitsevaan kahdenhengen kylpyammeeseen <3

Saarella kävimme pariskunnille tarkoitetussa kolmetuntia kestävässä kylpylähemmottelussa, joka oli iihana. Sut on kuule hyvin hierottu kun nukahdat pöydälle. Kylpyläkokemus alkoi eri aasian maiden kylpykulttuuri kierroksella. Malesialainen kylmävesiallas (ihan normi suomalainen uima-allas lämpötila...), ihohuokosten avaus tuoksuhöyryissä, japanilainen peseytyminen ja kuumavesiallas, jossa tarjoiltiin kylmää inkivääriteetä. Shanghailainen kuorinta ja sen jälkeen saronkiin pukeutuminen ja hetken loikoilu divaaneilla jatkohoitoja odotellen. Meille oli miehen kanssa sellainen yhteishoitohuone, missä molemmat saivat perusteellisen hieronnan, kasvohoidon ja hiusnaamion. Hoitojen jälkeen kylvimme kukin koristellussa hoitavassa kylvyssä, jonka jälkeen oli vielä "sauna". Aivan totaalisen rentouttavaa ja ihanaa!

Saarella syötiin todella hyvin, ravintoloista jätettiin testaamatta fine dinign ravintola Fishermans Cove, koska sen lista oli lähinnä länsimainen. Valitsimme kahtena iltana Uncle Lim's ravintolan, missä syötiin kiinalaiseen tyyliin ja viimeisenä iltana meille oli varattu privadinner rannalle. Tämä yksityisillallinen oli ehkä koko häämatkan SE "häämatkajuttu". Tietyllä tavalla ihan ällöromanttista, mutta olihan se nyt ihan tosi siistiä :D Rannalla olivat me, tarjoilijamme Moe, kokki ja turvamies. (joo, turvamies....) Ruoka oli ihan mahtavaa, mutta siitä ei ole juurikaan kuvia, sillä keskityimme fiilistelyyn, toisiimme ja siihen ruokaan. Pääruokana oli puolikas hummeri ja pihvi (fyi: täydellinen pihvi!) Lounaita syötiin vaihtelevasti, yhtenä päivänä ei lainkaan, sillä aamiaiset olivat aikas tukevia. Aamiainen oli kansainvälinen buffet, jossa itse vetelin lähinnä dim sumeja ja hedelmiä. Erikoisuutena oli mehubaari, mihin sai tuoda hedelmäpöydästä hedelmät ja mehutyttö/poika teki sitten sinulle juuri niistä hedelmistä mehun :)

Päivät Pangkorilla vietettiin todella rennoissa meiningeissä, mikä pitkän matkustamisen jälkeen olikin hyvin palauttavaa. Loikoiltiin Emerald Bayn biitsillä mukavasti varjossa (henkilökunta toi aina heti rannalle tulon jälkeen kylmää vettä rantatuolien viereen ja myös lounasta pystyi tilaamaan rannalle). Meri oli sellaista käsittämättömän ihanaa lilluttelulämpöistä ja puiden varjosta oli hauska seurata rannalla asuvien rapujen puuhastelua. Ravuista ei rannalla kävellessä näkynyt vilaustakaan, koska aina ihmisten lähestyessä ne kaivautuivat salamannopeasti rantahiekkaan jättäen jälkeensä vain isomman tai pienemmän reiän, mutta jos rannalla ei kävellyt kukaan ilmestyivät ravut koloistaan.

Yhtenä aamupäivänä kävimme myös opastetulla kävelyllä saaren vanhassa sademetsässä. Saari on siinä mielessä uskomaton, että vaikka siinä toimiikin 5 tähden resortti on saaren vanhimmat osat sademetsää melkein 2 miljoonaa vuotta vanhaa. Saaren reunoille tuli asutusta 20-30-luvuilla, jolloin rannan metsää on kaadettu, mutta resortin ostettua saari 80-luvulla, on rakennuksiin ja infraan käytetty vain sitä aluetta, johon oli koskettu jo vuosisadan alussa. Vanhin osa metsää on siis todella koskematonta sademetsää. Saarella elää useita jännittäviäkin eläinlajeja, mielenkiintoisimpina (sillä näitä me oikeasti nähtiinkin) niistä monitori liskot ja hedelmälepakot. Liskot ovat sukua jättimäisille Komodo varaaneille. Vaikka ne eivät kasvakaan ihan yhtä suuriksi voi näillekin kertyä pituutta yli 2,5 metriä. Saaren biologilla (oli muuten ihan kunnon biologi eikä mikä tahansa turistiopas) oli vitsikäs teoria siitä, että mitä lähempänä Uncle Lim's ravintolaa liskot oleskelivat sitä suurempia ne olivat. Tällä saattaa olla tekemistä sen asian kanssa, että Uncle Limin kokit kuulemma heittävät perkuujätteitä liskoille, ne kun ovat raadonsyöjiä.

Hedelmälepakkojen hengailupuu sijaitsi aivan huvilamme edessä ja usein juuri ollessamme lähdössä illalliselle pimeän laskeutuessa lähti puusta melkoinen metakka, kun lepakot valmistautuivat ruuanetsintämatkalle. Nämä lepakot ovat Malesian toiseksi suurin lepakkolaji noin metrin siipivälillään. Niitä asuu Malesiassa enää kahdessa paikassa; tuolla Pangkorilla noin 300-400 yksilön populaatio ja Tiomanin saarilla noin 600-700 yksilön populaatio. Niitä on aikoinaan ollut paljon enemmän mutta tietyissä kulttuureissa (lue kiinalaisessa kulttuurissa) lepakoita on käytetty lääketieteessä. Lepakko on pyydystetty, tapettu ja upotettu viinaan ja tämän viinan juonti parantaa kuulemma astman. Niimpäniin... Muita hauskoja tuttavuuksia olivat keisarisarvinokat eli Great Hornbill. Ne olivat ahneita uteliaita lintuja, joita hengaili aina aamiaispyötien läheisyydessä :) Saarella asuu myös apinoita, mutta niitä emme juurikaan nähneet ja kuulemma saarella on myös 30 ykslön villisikalauma, joita ei myöskään näy muualla kuin sademetsässä. Kärmeksiä on useita erilaisia, mutta harmiksemme yhtään ei tullut vastaan Jungle Trekillä.

Saarelta lähtö oli hiukan haikeaa ja ilman mutkia ei edes selvitty. Pangkor Lautin henkilökunta oli kerrassaan mahtavaa ja ehkä me tuonne joskus vielä palataan vaikkapa juhlimaan 30 vuotishääpäivää tai jotain :)

Sinne lennähti puku Lovebirdsiin

Sinne meni, nimittäin puku myyntiin Lovebirdsiin. Aikalailla sitä eroprosessia piti tehdä, mutta faktahan se on, että enhän minä sillä mitään tee ja taas myyntirahat voi vaikka sijoittaa sisustukseen tai uuteen iltapukuun (vaikea valinta!).

Vein siis viimeviikolla pukuni myyntiin Lovebirdsiin. Jos nyt jollekin on jäänyt täällä blogihulinassa tuo Lovebirds tuntemattomaksi niin kyseessä on Stilissiman "pikkusisko", missä myydään käytettyjä hyväkuntoisia hääpukuja. Käväisin myös kutsuttuna torstaina Lovebirdsin avajaisissa (mistä Heidillä on ylläri pylläri vähän parempia kuvia, kun tällä bloggaajalla, joka unohti kameransa kotiin :D). Lovebirds on kyllä fiksu keksintö, joten toivotaan että lähtee hyvin käyntiin :) Niin ja jos on nyt sen mun puvun perässä niin eikun Lovebirdsiin kokeilemaan.

Kiitoskortit odottavat muuten postissa noutoa :)

Kuva: Timo Idänheimo (ethän kopioi)

Elämässä tapahtuu

Meidän elämässä eletään nyt taas jänniä aikoja, joten tämän blogin viimeistely on nyt jäänyt hiukan tuuliajolle. Näitä jänniä juttuja voi kurkkia White Roomsin puolella. Älkää kuitenkaan hätäilkö vielä palaan tännekin. :) Kiitoskortit ovat nyt painossa Studio Uniccossa, häämatkapostaukset on tehty (lähetetään ensin kiitoskortit, sitten tekin saatte nähdäksenne otoksia) ja siinä se sitten alkaakin olla tämän reilun vuoden ikäisen hääblogin tarina. On se vaan jännä miten kiinnostus häitä kohtaan on vaihtunut asuntokuumeeseen. Tuttujen häistä olen edelleen innoissani, mutta sellainen yleinen häähumu päässäni on nyt ohi ja onneksi onkin. Aika aikaansa kutakin.

Kuva: www.fitfabcities.com