Mies kävi eilen hoitamassa esteidentutkintapyynnön jättämisen. Itse en työni sijainnin takia päässyt mukaan, joten homma hoidettiin todistajien allekirjoituksien avulla. Tutkintapyynnön voi siis jättää myös vain toinen pariskunnasta, kunhan lomakkeessa on kahden täysi-ikäisen todistajan allekirjoitus todistamassa pariskunnan allekirjoitukset oikeaksi. Näin siis tehtiin.
Koska kummallakaan ei ole entisiä puolisoita jätimme siis sen kohdan lomakkeesta tyhjäksi, kun muitakaan ohjeita lomakkeessa ei ollut. Virkailija oli katsonut miestä hetken:
"Niin siis onko teillä entisiä puolisoita vai ei?"
"Ei ole, siksi nuo kohdat ovat tyhjiä"
"Siinä tapauksessa siinä pitää olla viiva."
"Ok, no tehdäämpä tähän nyt sitten viiva." :D
Koska kummallakaan ei ole entisiä puolisoita jätimme siis sen kohdan lomakkeesta tyhjäksi, kun muitakaan ohjeita lomakkeessa ei ollut. Virkailija oli katsonut miestä hetken:
"Niin siis onko teillä entisiä puolisoita vai ei?"
"Ei ole, siksi nuo kohdat ovat tyhjiä"
"Siinä tapauksessa siinä pitää olla viiva."
"Ok, no tehdäämpä tähän nyt sitten viiva." :D
Lomakkeessa on myös raksiruutuun tyyppinen kohta, jossa kysytään:
a) Noudetaanko lomake esteiden tutkijalta
b) Säilytetäänkö se esteiden tutkijalla vihkimistä varten (=toimitetaan papille siinä tapauksessa, että tämä on tutkinnan suorittavasta seurakunnasta -> meillä on)
c) Postitetaanko se hääparille.
Oltiin ajateltu, että helpointa olisi, jos lomake matkaisi papille suoraan esteiden tutkinnasta, mutta tämäpä ei virkailijarouvalle käynytkään vaan se kuulemma postitetaan ja me otamme sen vihkikeskusteluumme mukaan. No okei, sitten, mutta miksi siinä sitten on nuo muut kohdat, jos kerran näin toimitaan?
a) Noudetaanko lomake esteiden tutkijalta
b) Säilytetäänkö se esteiden tutkijalla vihkimistä varten (=toimitetaan papille siinä tapauksessa, että tämä on tutkinnan suorittavasta seurakunnasta -> meillä on)
c) Postitetaanko se hääparille.
Oltiin ajateltu, että helpointa olisi, jos lomake matkaisi papille suoraan esteiden tutkinnasta, mutta tämäpä ei virkailijarouvalle käynytkään vaan se kuulemma postitetaan ja me otamme sen vihkikeskusteluumme mukaan. No okei, sitten, mutta miksi siinä sitten on nuo muut kohdat, jos kerran näin toimitaan?
Seuraava kysymys miehen listalla koski nimenvaihdosta (minun siis), olimme löytäneet tähän liittyvän lomakkeen esteidentutkintalomakkeen ohessa sivustolta, johon pappimme meidät ohjasi lomaketta etsimään. Se oli siis virallinen maistraatin lomake nimen vaihtamiseen vihkimisen yhteydessä. Kirkkoherranvirastossa virkailija oli sitä hetken katsellut ja todennut ettei sellaista lomaketta ole koskaan nähnytkään ja että pappi hoitaa sitten tämän. Ok.
Tässä vaiheessa mies rukka oli alkanut olla jo melko sekaisin ja kun virkailija oli sitten sanaakaan sanomatta vain kääntynyt naputtelemaan tietokonettaan oli sulho sitten vielä yrittänyt kysyä pitääkö jotain muuta hoitaa vielä. Virkailija oli vastaukseksi tunkaissut sulholle käteen raamatun ja sanonut, että tämä on tällä selvä. Hämmentynyt sulho sitten soitteli minulle raamattu kädessään, että luultavasti kaikki on nyt ok, mutta ihme sekoilua kyllä :D
Kuvat: On the Go Bride
No huhhuh, ompas ollut töykeää palvelua!!! :/
VastaaPoistaEhkä lähinnä huvittavaa, sillä jotenkin sitä kuvittelisi, että virkailijoille nämä esteettömyystutkimuspyyntöjen vastaanottamiset ovat arkipäivää ja että he ymmärtävät tutkintaa hakevien parien olevan usein ensimmäistä kertaa asioimassa ylipäänsä kirkkoherranvirastossa... Ja siis tuosta nimenvaihdosprosedyyristä kyselyt eivät voi olla ihan harvinaisia tuolla... :D
PoistaJa jos lomakkeessa on kohta jossa kysytään onko ollut aijemmin aviossa ja vastaa että ei, niin viimeistään siinä vaiheessa "opastavaa" palvelua. ;)
PoistaTaas joku "iloisen asiakaspalvelun ammattilainen" ollut töissä..
VastaaPoista-Sartsu
Joo, oikeestaan ei voinut kuin nauraa :D
PoistaNo ohhoh, melkosta "palvelua".
VastaaPoistaNo hommat saatiin kuitenkin hoidettua, ehkä. :)
PoistaSiis saako Raamatun jo kirkkoherranvirastossa? Jos omiin kokemuksiin peilaa tätä kyseistä instanssia Helsingissä, niin ovat pihalla kuin joulutontut. Ihan alkuun tuli vastaan (kun häämatkalta palasimme) kanttorin soitto, joka ilmoitti, että hei teillä on huomenna häät Temppeliaukiossa ja mitään marsseja ei ole tiedossa, notta mitä soitetaan. Tähän vastasin, että kiitos tarjouksesta, mutta hyvä kanttori soitti JO kuukausi aikaisemmin häissämme todella kauniisti ja ammattilaisesti, johon hän nolostui, että varauskirjassa on teidän tiedot. Toivottavasti mahdollinen pari sille "uudelle" ajalle ei ollut olemassakaan, olisi ollut aika ankeat kanttorittomat juhlat. Noo, ei tässä vielä mitään. N. pari viikkoa tämän jälkeen soitti "sihteeri", joka totesi tylysti, että mitäs nyt tehdään, kun teillä piti olla häät 25.2, mutta kukaan ei ollut kirkossa! Siis woot, tipahdin täysin. Vähän vähemmän tyynesti totesin jälleen, että kuulkaahan kyllä astelin isin saattelemana betonilattiaapitkin, tuikut olivat kallion seinissä ja kyyneleitä vuodattivat monet vieraat, että tahtooko rouva sanoa, että tämä kaikki oli vain pääni mielikuvitusta. Varauskirja oli sekaisin.. Ottaa nyt selvää. Nimi vaihtui, joten ainakin pappimme oli hoitanut osuutensa :)
VastaaPoistaOh noes mitä juttuja :D No siis itsehän luulin, että raamattu saadaan vihkimisen yhteydessä, mutta miehelle se virkailija oli tunkaissut muovikääreessä olevan raamatun ja lähettänyt matkoihinsa...
PoistaJa siis apua, kuinka voi kanttorit ja virkailijat olla noin pihalla? Se on jumatsukeli niitten duuni ja varmaan aika usein eteentulevasta tilanteesta kysymys...
Olipas aikamoista. Miten ne joskus osaakin virastoissa sekoilla oikein olan takaa. Ihan kuin eivät olisi kyseistä hommaa koskaan tehneetkään. :D
VastaaPoistaEn mä ymmärrä ja jotenkin en myöskään jaksa uskoa että me oltais ensimmäinen naimisiin menevä pari Suomessa, jolle prosedyyrit eivät ole päivän selviä kirkkoherranvirastossa asioidessa :D
Poista