tiistai 18. kesäkuuta 2013

Häämatka osa 3. Kuala Lumpur

Kuala Lumpurissa oli tietenkin meneillään aikamoinen kiinalainen hullunmylly, jengiä oli kuin pipoa ja jokapaikassa soi aivan kammottava pimputus joka ilmeisesti oli jonkinlainen uudevuodenbiisi. Mun kiinalainen horoskooppimerkki on tiikeri ja elementti on tuli. Miehen merkki on puhveli/härkä ja elementti on puu :)

Oltiin todella matkaväsyneitä tuon edellisessä postauksessa mainitun kuljetusrumban jälkeen, mutta onneksi check in sujui mutkattomasti ja hotellihuoneesta oli todella mukavat näkymät. Koska emme olleet syöneet aamiaisen jälkeen ja kello lähenteli seitsemää illalla, kun pääsimme hotellihuoneeseen, ensimmäisenä mielessä oli tietenkin ruoka, mitä lähdimmekin etsimään suhteellisen lähellä sijaitsevalta Jalan Alor-kadulta, missä ruokapaikkoja riittikin.


Vaikka syömisen jälkeen väsyttikin ja miehelle oli meinannut iskeä nestehukkakin päätimme lähteä jazz baariin No Black Tie, sillä se ei olisi ollut auki seuraavina päivinä (miksi? no se kiinalainen uusivuosi...) ja hyvä että mentiin! Artistina oli Malesialainen jazzartisti Atilia, jolla oli kertakaikkiaan mahtava ääni. Keikka oli  huikea ja NBT on pieni ja intiimi paikka, joten tunnelma oli mahtava. Jos käy KL:ssä ja pitää jazzista niin tuolla kannattaa ihan ehdottomasti käydä!



Kuva: No Black Tie (itseasiassa kuva on juurikin siltä meidän keikalta)


Jazz-keikan lisäksi käytiin tietenkin KL:n pakollisessa turistinähtävyydessä eli Petronas Towerseilla ja täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä tornit ovat kyllä käynnin arvoiset. Tornien tekninen esittely on tietysti vähän sellainen insinöörin märkä uni, mutta kyllä mä luulen että niistä saa jo pelkän maiseman takia paljon irti. Sillä on se vaan hurja fiilis kun vieressä olevat pilvenpiirtäjät näyttävät ihan pikku palikoilta.



China Town on myös visiitin arvoinen, siellä kannattaa tosin eksyä pois feikkikauppakujalta etsimään ruokaa, sillä täällä jos missä saa sitä erittäin edullisesti! Eksyimme miehen kanssa paikkaan, joka valittiin ihan tyypillisellä turistiperusteella "älä mene ensimmäiseen ja mene sinne missä on lähinnä paikallisia". No sinne mentiin ja no tilattiin jotain :D Mun ruoka oli ankkaa ja riisiä, mutta mies onnistui tilaamaan jotain kalanruotovokkia, joka oli kieltämättä hyvää, mutta en kyllä tahdo tietää mitä siinä oli... Aterioiden (mukaanlukien bisset) yhteishinnaksi tuli 15 rämpylää (eli MYR), joka vastaa vajaata 4 euroa... Kallista eikö totta ;)


Kuala Lumpurissa tuli kierreltyä ostoskeskuksiakin jonkun verran ja kyllähän niitä ostoksia kertyi. Massimo Dutti oli sekä mun että miehen mieleen, joten täytyy varmaan Suomesta alkaa käydä vaikka Tukholmassa ostoksilla :) Meillä on tapana myös yrittää etsiä paikallisia suunnittelijoita ja erityisesti pieniä jännittäviä putiikkeja reissuilla ja tällä kertaa löysimme muunmuassa paikallisen streetwear-putiikin (rehellisesti kaupan koko oli maksimissaan noin 4 neliömetriä) Bukit Bintagin monorail aseman kupeesta, missä oli myynnissä paikallisten nuorten suunnittelijoiden, pääasiassa Malesiassa tuotettuja, vaatteita, ja sieltä tarttui miehelle mukaan myös yhdet kengät. Mun tyyliä ei oikein kuvasta streetwear, mutta pikkuveljelle lähti mukaan paita tuliaisiksi. Kaikin puolin Kuala Lumpur oli oikein mukava paikka, mutta ehkä todella omamme löysimme vasta siirryttyämme Singaporeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti